torstai 15. elokuuta 2013

Terävää!

Jos Konadin musta leimauslakka ei olisi niin kenkku puhdistettava, minulla olisi nyt esiteltävänä söpöt maatuskakynnet... Huoh. Musta suostui lähtemään kynsistä vasta muutaman suihkun jälkeen ja nyt kyseiset kynnet eivät ole varsinaisesti enää esittelykunnossa. Luonnossa ehkä, mutta ei makrokuvissa. Maatuskojen esittelyn sijaan on siis tyydyttävä halpaan korvikkeeseen.

Aikaisemmassa postauksessa höpisin kuvien terävöittämisestä ja nyt ajattelin kuvien kanssa demonstroida, miksi se minusta on olennainen osa kuvien käsittelyä. Terävöittäminen lisää kuvan ääriviivojen erottuvuutta (googletin tämän hienon lauseen aivan itse) ja kynsikuvauksessa sen huomaa parhaiten kynsien koristeluista. Terävöittämällä esimerkiksi leimojen reunoista saa terävät ja tarkat. Itse huomaan eron parhaiten silloin, kun terävöitän kuvia kynsilakkapulloista.

Alapuolella on kuva OPI-pullon etiketistä, jota ei ole terävöitetty ollenkaan. Kuvasta on siis poistettu jopa Lightroomin oletuksena lisäämä terävöitys. Ilman vertailukohtaa kuva näyttää ihan hyvältä.

ei terävöitystä

Mutta se voi olla parempikin. Seuraavaa kuvaa on terävöitetty. Mustien kirjainten reunat näyttävät teräviltä ja tarkoilta, ja teksti myös näyttää enemmän siltä kuin miltä se näyttää luonnossa omaan silmään. Eron huomaa parhaiten kun kuvan klikkaa isommaksi ja sitten selaa näiden kahden kuvan välillä.

terävöitetty

Terävöittäminen tuo kuvaan myös lisää rakeisuutta, joten oikeastaan kyse on tasapainon löytämisestä. Kuvan pitäisi näyttää tarkalta, mutta ei vielä niin rakeiselta, että siihen kiinnittäisi huomiota. Itse luotan tuossa lähinnä omaan silmääni. Terävöitän aina kaikkia kuviani, mutta terävöityksen määrä riippuu kuvasta. Leimattuja kynsiä tulee terävöitettyä enemmän kuin esimerkiksi pelkkiä swatcheja, niissä kun ei ole tarkkoja reunoja, jotka sitä erityisesti kaipaisivat.

Itse opin terävöittämisen vasta uuden kameran ja raw-kuvien myötä. Olisin hyötynyt tästä pienestä kikasta jo vanhankin kameran kanssa, ja oikeastaan sen vuoksi halusin tehdä tästä aiheesta oman postauksensa. Kuvien photoshoppaaminen (roskien poisto yms) ja värien korjaus on jotenkin enemmän itsestään selvää. Terävöittäminen sen sijaan on tuollaista ei-niin-kriittistä extraa, josta ei välttämättä ole tietoinen ollenkaan ennen kuin se jossakin tulee vastaan. Niin kuin esimerkiksi tässä ;)

perjantai 9. elokuuta 2013

Kesän kynsilakkaostokset

Shoppailu kuuluu kesälomaan, ainakin minulla. Töiden jälkeen ei oikein koskaan jaksa kaupoissa kierrellä, ja viikonloppuisin ei oikein harrastuksien yms. vuoksi ole aikaa. Kesälomalla tulee sitten shoppailtua enemmän urakalla. Tosin kynsilakkasaaliini jäi tällä kertaa melko vähäiseksi. Mitä enemmän lakkoja kertyy, sitä nirsommaksi niiden suhteen tulen. Kynsilakkahylly on aikaa sitten jo täyttynyt eikä tilaa uusilla lakoille ole oikeastaan enää yhtään. Mutta sehän ei minua estä...

Lempäälän Ideaparkin Emotionista tarttui mukaan OPIn My Very First Knockwurst (kummitteli aikaisemmassa postauksessa) ja Nein! Nein! Nein! OK Fine!. Nuo ovat himotuttaneet minua jo tuon kokoelman ilmestymisestä asti, joten pitihän ne alelaarista poimia mukaan. Omassa Emotionissani ei muuten ole enää ollenkaan OPIa? Onko kukaan muu huomannut samaa? Yhtenä päivänä OPI-hylly oli vain täynnä Mavalaa.

OPI My Very First Knockwurst, Nein! Nein! Nein! OK Fine!

Cesarsshopista tilasin muutaman Essien, tuolta tilaaminen tulee kun tulee halvemmaksi kuin kaupasta suomihinnoilla ostaminen. En kyllä osta tuolta enää toiste, koska näissä ei ollutkaan sitä ihanan leveää suomisutia vaan se hirveä jenkkirimpula. En ymmärrä, miksi tuota ei voitu mainita tuotteen kuvauksessa. Jotenkin automaattisesti ajattelin, että kun Suomesta ostaa niin suomisudin saa, ihan sama mistä ostopaikasta on kyse. Uh. Oli muuten pienoinen järkytys kun ensimmäisen kerran nuo pullot avasin. Sen verran huonot kokemukset siitä jenkkisudista. Essien lakat ovat yleensä niin paksuja, ettei niitä saa kivasti ohuella sudilla levitettyä. Tuo on tosin vain minun mielipiteeni, onhan tuolla rimpulasudilla omat faninsakin. Kuvassa tosiaan Sunday Funday, Naughty Nautical ja The More the Merrier. Kaikki kolme ovat päässeet kynsillekin jo.

Essie Sunday Funday, Naughty Nautical, The More the Merrier

Sokoksen alennuksesta tarttui mukaan OPIn Every Month is Oktoberfest. Olin etsinyt koko päivän itselleni häämekkoa, mikä on muuten yllättävän rankkaa, ja päivän päätteeksi halusin palkita itseni uudella kynsilakalla. Tosiaan olin sen ansainnut!

OPI Every Month is Oktoberfest

Ja viimeiseksi pieni glitter-pläjäys. OPIn Minnie Style on samasta Cesarsshopin tilauksesta kuin aikaisemmat Essietkin. Minulla on niin hyviä kokemuksia OPIn glittereistä, että pakkohan tuo oli tilata. Se ei tosiaan laadultaan ollut mielestäni samaa luokkaa kuin aikaisemmat OPIn glitterini, mutta ei tuo mitään halpisjankkiakaan ole. Kyllä sen kanssa pärjää. OPIn Fresh Frog of Bel Air oli ainoa lakkaostokseni häämatkalta. Amsterdamissa OPIt olivat muistaakseni noin 14 euroa ja Essiet noin 10 euroa, eli huomattavasti halvempia kuin Suomessa. En kuitenkaan oikein halunnut mitään. Olin jo ehtinyt nuo Naughtly Nautical -kokoelmankin suosikit tilaamaan Cesarsshopista. Fresh Frog of Bel Air löytyi alelaarista noin seitsemän euron hintaan. Kyseisessä alelaarissa oli muitakin "ihan kivoja" lakkoja, mutta ei mitään mitä olisi ollut pakko saada. Edes tuohon hintaan.


Olen aika hyvin saanut kokeiltua kaikkia näitä uutukaisia. Ainoastaan Fresh Frog of Bel Air ei ole päässyt kynsille. Tosin äitini kokeili sitä... ja myöhemmin valitteli kuinka vaikeaa se oli poistaa. Olisi ehkä pitänyt varoittaa etukäteen ja neuvoa kokeilemaan foliomenetelmää. Hups.

tiistai 6. elokuuta 2013

Haituvaiset + näin muokkaan kuviani

Ensimmäiset kunnolliset kynnet koko kesänä. Amoena panee nyt parastaan! Tälle puutteelle on kyllä (ei-ehkä-niin-pätevä) selityskin: pieni-suuri perfektionismi on nostanut taas päätään ja olen kokenut kynsien kuvaamisen todella, todella turhauttavaksi. Niin turhauttavaksi, että olen mieluummin ollut koristelematta kynsiä. Jos kynsissä ei ole mitään blogattavaa, ei niitä myöskään tarvitse kuvata... Uh. En ymmärrä mikä tuossa on minulle niin hankalaa. Pitäisi ehkä lakata lukemasta muiden blogeja, niin ettei ole mihin vertailla.

Tähän väliin Sannu från SanNails heitti minua "näin muokkaan" -haasteella (Kiitos, kiitos). Aiheestahan olen höpissyt aikaisemminkin, mutta höpistään nyt vähän lisää ja ehkä vähän yksityiskohtaisemmin. Tein oikein muistiinpanoja kuvaa muokatessani, ettei mikään vaihe vain jäisi unohduksiin.

Tässä alkuperäinen, muokkaamaton kuva. Tai en tiedä voiko alkuperäisestä puhua, koska alkuperäinen kuva on RAW-kuva ja tämä on siitä exportattu JPG. Ta-dah:

Au naturel
Kuvasta ehkä ensimmäisenä pistää silmään tiukka rajaus. Kuvaan kynsikuvat aina 60mm kiinteäpolttovälisellä makro-objektiivilla ja tuolla kuvatessa ei hirveästi ympäristöä mahdu mukaan... ellei sitten omista kaksimetrisiä käsiä tms. Järkkäripuheesta ymmärtämättömille: kiinteäpolttovälisessä objektiivissa ei ole zoomia, vaan rajausta muutetaan siirtämällä kameraa lähemmäksi/kauemmaksi kohteesta. Eli jos haluan pystyä jotenkin operoimaan kameraa samalla kun kuvaan, rajaus on tällainen.

Muokkaukset teen edelleen Adoben Lightroomilla. Se on yksinkertaisesti ihanan näppärä. Suosittelen kokeilemaan, Adoben nettisivuilta voi ladata itselleen 30 päivän ilmaisen kokeiluversion. Aivan ensimmäiseksi rajaan kuvan uudelleen. Saatan myös käännellä kuvaa jos se tuntuu hyvältä. Whatever floats my boat.

Seuraavaksi tulee mielestäni RAW-kuvaajille tärkein vaihe: kuvan terävöitys. JPG-kuvia kuvatessa kamera tekee terävöityksen automaattisesti, mutta RAW-kuvissa terävöitystä ei ole. Lightroom lisää oletuksena pienen terävöityksen, mutta arvoja voi muokkailla itse vielä lisää. Alla esimerkki sekä terävöityksen vaikutuksesta että siitä, kuinka ihana Lightroomin käyttöliittymä on. Vasemmassa kuvassa terävöitystä ei ole, ja eron huomaa erityisesti hopeisessa haituvaisessa (toivottavasti ero näkyy tässä kuvakaappauksessakin).

Terävöitys
Terävöityksen jälkeen keskityn väreihin ja kuvan kontrastiin. Yleensä säädän ensin histogrammin suhteellisen tasaiseksi, tosin tuo riippuu kuvasta. Yritän yleensä saada ihonsävystä hyvän ja taustasta vähän valkoisemman. Valkotasapainoon en koske, koska säädän sen jo kamerassa harmaakortin avulla (tästä höpinästä voi lukea lisää tuolta kynsikuvauspäiväkirjan puolelta). Kun tuo on kohdillaan, lisään kuvaan hiukan kontrastia. Siis hiukan. Hyvin vähän. Kontrasti on omasta mielestäni vähän turhake, clarityllä saa parempaa jälkeä aikaiseksi. Clarity ei lisää kuvan tummuutta samalla lailla kuin kontrasti. Clarity... saa värisävyt erottumaan paremmin toisistaan. Clarityn kumppaniksi sopii hyvin vibrance. Vibrance lisää värikylläisyyttä sinne, missä värikylläisyyttä ei ole, mutta ei tee kuvasta luonnottoman kirkasta kuten värikylläisyyden (saturation) säätäminen.

Viimeiseksi "photoshoppaan" turhat roskat pois, tosin senkin teen Lightroomilla. Näissä kynsissä ei hirveästi roskia ollut, muutaman pienen pölyhiukkasen poistin sormista. Ne tuskin olisivat näkyneet kuvassa, Lightroomissa tulee vain katseltua noita omia kuvia niin järjettömän suurina, että ihohuokosetkin näyttävät lähinnä kraatereilta.

Kun olen mielestäni muokannut kuvan valmiiksi, vertailen kuvaa vielä alkuperäiseen kuvaan. Joskus lopullinen kuva näyttääkin huonommalta kuin alkuperäinen, ja silloin on parempi aloittaa alusta. Lightroom tekee vertailun helpoksi, käytän vertailua yleensä myös terävöittämisen yhteydessä.

Before & After
Kun olen 100% tyytyväinen (okei, pientä liioittelua, en ole koskaan oikeasti tyytyväinen), exportaan kuvan JPG:ksi. Exportoinnissa kuvan koko muuttuu blogiin sopivaksi ja kuvaan tulee myös vesileima. Vesileimoja minulla on kaksi, yksi näitä kynsikuvia varten ja tumma vesileima kynsilakkapullokuvia varten. Alapuolella lopullinen valmis kuva.

Valmis kuva
Huh. Liian yksityiskohtaista? Jos puhuttaisiin vielä lopuksi muutama sana itse kynsistä? Aksenttikynnessä pohjana on OPIn Dutch Ya Just Love OPI, päällä kerros OPIn Polka.comia. Muissa kynsissä pohjana on OPIn My Very First Knockwurst, leimauslakkana A-Englandin Avalon ja Excalibur. Haituvaiset Nailz Craze -leimauslaatasta NC 01. Lopuksi kaikkien kynsien päälle on sudittu ah-niin-ihanan-luotettavaa China Glazen Fairy Dustia. Päälle vielä pieni bonus:

Bling ring
Amoena meni kesän aikana naimisiin! Kihlasormus on mieheni valitsema ja itse valitsin sen rinnalle samaan sarjaan kuuluvan timattisormuksen. Menimme naimisiin maistraatissa (vihkimisen kesto 2,5 minuuttia!), emmekä juhlineet muuten kuin käymällä kahden kesken syömässä yhdessä suosikkiravintolassamme. Huomion keskipisteenä oleminen ei ole oikein meidän juttumme. Varsinaista hääpäivää isompi juttu oli häämatka Amsterdamiin. Koirien takia emme ole aikaisemmin käyneet yhdessä missään Tamperetta pitemmällä. Nyt kehtasi kuitenkin jättää koirat hoitoon vanhemmille, oli sen verran painava syy lähteä matkalle. On muuten luksusta olla pitkä viikonloppu ilman koiria!