Gals / Elmukelmu / Maximillian Strasse Her

Otin viime viikolla ensimmäistä kertaa osaa Google+:n Nail Polish Lovers -yhteisön viikon kynsihaasteeseen. Haasteen aiheena oli saran wrap -kynnet, eli kotoisammin elmukelmukynnet. Halusin osallistua haasteeseen, koska en ollut aikaisemmin elmukelmuillut ja haasteen pitäjäkin on tuttu... mutta toisaalta halusin myös kovasti kokeilla uusia Gals-laattoja. Lopputulos oli siis hyvinkin perinteistä Amoenaa:

Elmukelmuilin ainoastaan nimettömät ja peukalot, jotta leimailuillekin jäisi tilaa. Aksenttikynnen pohjana on Emman kanssa vaihtarina saatu School of Hard Rocks ja muiden Maximillian Strasse Her. Elmukelmuilu- ja leimauslakkana käytin H&M:n Golden Treasurea. Olin vähän etukäteen huolissani noista Gals-laatoista, koska Belegwen bloggaili aikaisemmin, että kokokynnen kuviot ovat kovin pieniä. Huoli oli taas kerran turhaa. Nuo kuviot ovat tosiaan pieniä, mutta eivät liian pieniä. Ne ovat juuri sopivan kokoisia minun kynsilleni silloin, kun kynteni ovat lyhimmillään. Leimojen toimivuudesta en oikeastaan osaa sanoa vielä mitään, koska olen vain yhtä kuviota testannut. Ihan hyvältä vaikutti tuon perusteelta. Hyvältä vaikutti tuo elmukelmuilukin. Voisi joskus elmukelmuilla kaikki kynnet kivemmalla väriyhdistelmällä.

Lakkaostoksia

Viime kuussa lakkaostokseni lähentelivät nollaa. Ostin vain yhden ainoan Opin, ja senkin tarjouksesta. Houston We Have a Purple oli pakko napata mukaan. Joskus kauan, kauan sitten hylkäsin toisen sävyisen Opin tarjous-sorbetin ja kaduin sitä heti seuraavana päivänä... Ja kun palasin kauppaan korjaamaan virheeni, ei tuota enää ollutkaan tarjouspöydässä. En vain voinut ottaa riskiä, että katuisin tuon lakan ostamatta jättämistä ja sama toistuisi uudestaan. Kokoelmassani ei hirveän montaa värillistä jelly-lakkaa ole, joten Housten We Have a Purple on paikkansa ansainnut. Ja on kynsillekin päässyt, vaikka ei täällä blogin puolella näkynytkään.

Ja sitten tämän kuun vaatimattomiin ostoksiin (joskin epäilen, että näitä saattaa ilmestyä vielä lisää). Anttilan Essie-tarjouksen innoittamana ostin vihdoinkin kokoelmaani laadukkaamman peruspunaisen. Pähkäilin pitkään Essien Lacquered Upin ja Fifth Avenuen välillä ja Lacquered Up voitti. Se oli mielestäni pikkaisen kirkkaampi ja tuntui sopivan minulle paremmin.

Viikonloppuna bongasin Hakaniemen Sokoksella Opin Polka.comin. Olin jonkin aikaa jo mielinyt tuota, mutta se tuntui olevan ihan joka paikasta aina loppu. Emotionilta. Kicksistä. Keskustan Sokokselta. Stockmannilta. Hakaniemen Sokoksella noita oli kuitenkin vielä muutama jäljellä ja yksi tuli napattua mukaan. Opien Suomi-hinta ei muten haittaa minua yhtään niin kauan kun lakka on mielestäni tarpeeksi erikoinen. Polka.com on myös päässyt kynsille asti ja tykkäsin kovasti.

Viimeisenä pitkään  himoitsemani Essien Maximillian Strasse Her. Tuntui muuten, ettei tämä kevätkokoelma rantaituisi Suomeen ikinä! Välillä ärsyttää tosi paljon se, että kokoelmat tulevat tänne niin myöhään. Minua ei yhtään harmita se, että lakoista joutuu Suomessa maksamaan enemmän kuin ulkomailta tilatessa, mutta ärsyttää, kun kaikkea joutuu odottamaan niin kauan.

Onneksi Maximillian Strasse Her oli pitkän odotuksen arvoinen. Vielä kun osaisi päättää minkä värinen se on. Harmaa? Sininen? Vihreä?

Voihan Winstonia!

Postiluukusta tipahti eilen kovasti odotetu paketti. Paketti oli melko runnellun näköinen ja sisällöstä päätellen päässyt myös litistymään, mutta pieni litistyneisyys ei onneksi haittaa kun on kyse leimauslaatoista. Näin Winstonia-settiä kerta toisensa jälkeen lukemissani ulkomaalaisissa blogeissa ja olihan se First Generation lopulta tilattava itsellekin. Huolimatta siitä, että postikulut jenkeistä maksoivat saman verran kuin kyseinen setti... Halpa tuo kuitenkin oli Suomen laattahintoihin verrattuna. Esimerkiksi Mimaxilla Konad-laatat maksavat normaalisti 5,54e, Cesarssilla 6,61e. Adeninakin tarjoaa yksittäisiä Bundlemonster-laattoja hintaan 2,95e. Plus postikulut. Yksittäisien Winstonia-laattojen hinnaksi jäi postikulujenkin kanssa 1,10e per laatta suoraan Winstoniastoresta tilattuna. Halpaa kuin saippua, sanon minä!

First Generation

Pakkaukseltaan Winstonia-setti muistuttaa Bundlemonsterin 2012-settiä. Molemmat tulevat tuollaisessa tiukassa laatikossa. Winstonian laatikko tosin on pahvinen, mistä ehkä itse jopa pidän enemmän. Bundlemonsterin muovilaatikko tuntui lähinnä vain halvalta ja laatat luiskahtelivat vähän liiankin innokkaasti siitä ulos. Winstonia-laatat luultavasti muuttavat alkuinnostuksen jälkeen samaan kansioon kuin muutkin laatat (poikkeuksena Cheekyn ihana laattalaatikko, jota ei pysty olemaan käyttämättä).

Winstonia-laatat ovat samankokoisia kuin Konad-laatat ja tausta on myös samantyylinen. Ulkonäön perusteella nämä eivät vaikuttaneet sen laadukkaammilta kuin Bundlemonsteritkaan, joiden laadun kanssa minulla on ollut isojakin ongelmia.

Laatat edestä ja takaa

Olin antanut maitosuklaahairahduksen olla kynsilläni koko pääsiäisen ja muutamassa kynnessä oli jo sellaiset lohkeamat, että oli jo aikakin pistää kynnet uusiksi. Ei siis tarvinnut odottaa, koska uusia laattoja pääsee kokeilemaan toden teolla. Tosi oli edessä heti saman tien.

Testikynnet

Pohjavärinä on tällä kertaa A-Englandin Lady of Shalott Gothic Beauties -kokoelmasta. Gothic Beauties -kokoelman lakkoja yhdistää se surullinen fakta, että ilman kirkasta auringonpaistetta ne näyttävät oikeastaan pelkästään mustalta. Päätin tällä kertaa kuitenkin kokeilla jostakin netistä lukemaani kikkaa, jossa lakattuja kynsiä pyyhitään varovasti kynsilakanpoistoaineeseen kastetulla siveltimellä kunnes shimmer tulee esiin. Tuntui ihan toimivalta kikalta, paitsi näin leimailujen jälkeen on paha sanoa. Fiksumpi olisi jättänyt leimaamatta ja jättänyt myös muutaman kynnen käsittelemättä vertailun vuoksi.  Ehkä seuraavalla kerralla.

A-Englandin Excalibur toimi ensimmäistä kertaa leimauslakkana. Hankin sen nimen omaan leimausta varten, joten vähän jännityksellä kokeilin, miten se toimii. Jännitys oli kuitenkin aivan turhaa. Amoena tiedottaa: täydellisen leimaushopean etsintä on päättynyt. Excalibur leimaa kuin unelma, peittää hyvin ja loistaa.

Excalibur: täydellinen leimaushopea

Ja miten Winstonia-laatat toimivat leimauksessa? Niin hyvin, että ryhdyin heti ensimmäisen kynnen jälkeen epäluuloiseksi ja halusin kokeilla yhdeksää muutakin kuviota! Olisihan saattanut olla niin, että ensimmäinen kuvio oli poikkeuksellisen hyvä ja muut pelkkää roskaa. Vaan ei. Lopputulos oli sama jokaisen kuvion kohdalla. Uskaltaisin väittää, että Winstonia-laatat toimivat jopa Konad-laattoja paremmin! Kuviot siirtyivät täydellisesti xl-leimasimeen ja xl-leimasimesta täydellisesti kynsille. Ja mitä kuvioita! Nähtävyyksiä! Viiksiä! Sieniä! Yksisarvinen! Riikinkukko! Puhumattakaan kaikista ihanista abstrakteista kokokynnen kuvioista! Eikä yhtäkään kärkikuviota pilaamassa kokonaisuutta.

Toivottavasti Winstonian toinen sukupolvi on jo suunnitteilla, koska minä aion olla heti ensimmäisien tilaajien joukossa.

Maitosuklaahairahdus

Minun mielestäni kevät ja vesimarmorointi ovat jollakin tapaa aina kuuluneet yhteen. Mikä olisi sen keväisempää kuin kirkasväriset kukkakuviot kynsillä? Eilen oli niin kiva auringonpaiste, että minäkin inspiroiduin vesimarmoroimaan. Ei muuten olisi pitänyt. Tai oikeastaan se marmorointivaihe on ihan ok, kaikki sujui ihan niinkuin pitikin. Minulla oli jopa kynsillä vanha koristelematon lakkaus, jonka päälle pystyi kokeilemaan erilaisia väriyhdistelmiä. Kokeilin mm. kirkasta pinkkiä ja valkoista. Keltaista ja taivaansinistä. Mintunvihreää. Ja mitä ihanaa ja keväistä valitsen kynsilleni? Ruskeaa. Ja vähän tummempaa ruskeaa. Mutta puolustukseksi voin sanoa, että kokeilin tätä väri- ja kuvioyhdistelmää ennen kuin päätin toteuttaa sen kaikille kynsille, ja silloin se muistutti ihanasti maitosuklaata. Maitosuklaahan on aurinkoista ja keväistä? Hmphm? Koko vesimarmoroinnin idea oli tehdä jotain keväistä ja sitten kuitenkin päätin tehdä jotakin ihan muuta?!

Hairahdus. En oikeasti keksi mitään muuta selitystä näille kynsille. Tai ehkä jopa hetkellinen mielenhäiriö. Kuinka olin ehtinyt unohtamaan sen, että kuivia kynsinauhoja, ja varsinkin niitä tikkuja kynsinauhoissa, ei saa mitenkään puhtaasti. Ellei niitä sitten lähde syövyttämään jollakin, tiedä siitä sitten. Ensimmäisenä päivänä ottamani kuvat olivat niin kamalia, että ne päätyivät lopulta roskakoriin. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun tarjoilen blogissani seuraavana päivänä otettuja kuvia. Onneksi kärkikuluma ei ole tuossa kuvassa vielä niin pahasti havaittavissa. Tulevaisuudessa taidan pysytellä Bundlemonsterin vesimarmorointikuviossa...

Mutta yksi hyvä puoli näissä on; vanhan tutun Opin You Don't Know Jacquesin lisäksi onnistuin käyttämään näissä aikaisemmin kokeilematonta Essien Master Plania! Nyt kokeilemattomia lakkoja on taas yksi vähemmän (tai oikeastaan ei ole, koska ostin samana päivänä yhden uuden lakan. Denial, denial).

Confettis

En ole markettilakkojen ystävä, enkä myöskään indie/indie-tyylisten lakkojen, mutta L'oréalin Confettis oli minulle pakkohankinta. En vain voinut yksinkertaisesti vastustaa sitä kaikkien ihanien swatchien jälkeen. Ja onneksi se sattui itsestään nenäni eteen, ilman sen kummempaa metsästämistä. Olen huomannut, että nykyään tuo tuntuu L'oréalin kynsilakkatelineistä puuttuvan... Eikä mikään ihme.

Confettis

Swatchasin Confettiksen Essien Where's My Chauffeurin päälle. Yleensä swatchaan glitterit mustan päälle, mutta tässä tapauksessa se ei olisi tietenkään toiminut. Mielestäni mustavalkea sopi mainiosti sinivihreän kanssa, joten päätin toteuttaa saman lakkayhdistelmän myös omille kynsille.

Confettiksen seassa on pientä hopeista hologrammikimalletta. Kynsillä sitä ei oikeastaan huomaa, eikä pullostakaan, mutta makrokuvassa tuokin pieni yksityiskohta pääsee esille. Siellä sitä on, sitä kimalletta. Todistettavasti.

Stay the Night

Opin Stay the Nightissa epäilytti etukäteen sen kestävyys. Miten kauan sellainen lakka, jonka kanssa ei käytetä päällyslakkaa, voi säilyä hyvänä kynsillä? Ilmeisesti yllättävän pitkään. Stay the Night on möllötellyt kynsilläni nyt melkein viikon päivät, ja ihan hyvin se on pärjännyt. Kärkikulumaa löytyy totta kai ja peukalon kynsistäkin on lohjennut pienet palat, mutta mielestäni tuo on silti ihan hyvä saavutus ilman päällyslakkaa.

Stay the Night

Stay the Night ei ole mielestäni mitenkään erityisen kaunis lakka, mutta ehkä sitäkin erikoisempi. Itselleni sen pinnasta tulee mieleen vastavalettu asfaltti. Sellainen, jonka seassa on jostakin syystä punaista glitteriä...

Tekstuuria

Tykkäsin todella paljon siitä, miltä tämä lakka tuntui kynsillä. Ei ollut yhtään sellainen karkean rosoinen kuten odotin! Toisaalta normaalilta katseluetäisyydeltä tuo näyttää lähinnä ihan tavalliselta mattalakkaukselta, että ehkä sitä tekstuuria olisi toisaalta voinut olla enemmänkin. Vaikka sitten sen mukavuuden kustannuksella.

Helmikuun lakkaostokset

En mielestäni osta kynsilakkoja kovin usein, enkä varsinkaan kovin montaa kerralla. Kynsilakkakokoelmani kuitenkin kasvaa tästä huolimatta yleensä 5-10 lakalla joka kuukausi. Ilmeisesti kuukausi on huomattavasti pitempi aika kuin mitä voisi olettaa. Viime kuussa kokoelmani kasvoi kuitenkin kuudella lakalla...

Essien Muchi Muchi tuli LivBoxin mukana, joten sitä en laske omaksi lakkahankinnakseni. Minähän en LivBoxin sisältöä päätä, joten sen mukana tulevat kynsilakatkaan eivät mitenkään voi olla minun vastuullani. Essien School of Hard Rocksin vaihdoin Emman kanssa, joten sitäkään ei varsinaisesti voi laskea uudeksi lakkahankinnaksi. Jotainhan lähti sen tieltä ensin pois eikä kokoelma kasvanut lainkaan. A-Englandin Guineveren ja Excaliburin tilasin oikeasti jo tammikuun alkupuolella, mutta postitusongelmien kanssa paketti tuli perille vasta helmikuun puolella. Ei minun vikani taaskaan!

Joten omasta mielestäni olen tehnyt viime kuussa ainoastaan kaksi virallista lakkahankintaa. Opin Stay the Nightin hankin Sokoksen Kutsu Kauneuteen -kampajan aikana alennuskupongin turvin. Poikaystävä saattoi pikkuisen kannustaa, mutta olisin aivan varmasti hankkinut sen ilman kummempaa kannustamistakin. Sen verran erikoinen kaveri kuitenkin on kyseessä.

Stay the Night

Seuraavana päivänä Sokos Emotionilta tarttui mukaan vielä toinen kynsilakkakaveri, L'oréalin mustavalkoinen Confettis. En ole markettilakkojen ylin ystävä, mutta tämän kohdalla oli pakko tehdä poikkeus. Ei tuollaista vain voinut jättää kauppaan!

Confettis

Maaliskuuta on vasta muutama päivä mennyt, eikä vielä oikein pysty sanomaan millainen tästä kuusta tulee kynsilakkahankintojen suhteen. Olisi mahtavaa, jos tässä kuussa mukaan ei tarttuisikaan yhtään uutta kynsilakkaa. Ostolakkoon en kuitenkaan aio ryhtyä. En näe mitään syytä kieltää itseltäni jotain, mikä tuo minulle iloa. Enemmän toivoisin sitä, että kokoelmani olisi jo siinä pisteessä, että tarpeeksi erilaisia tai erikoisia kynsilakkoja tulisi vastaan harvemmin.