torstai 2. elokuuta 2012

Kymmenessä kuukaudessa

Kännykkäni arkistot kertovat, että ostin ensimmäisen kynsilakkani lokakuun alussa. Näitä kynsijuttuja on nyt siis tullut harrastettua noin 10 kuukautta. Jännä, miten paljon noin lyhyessä ajassa voi oppia ja omaksua. Kynsilakkakokoelmanikin lähentelee jo sataa, ellei ole jo mennyt ylikin. Jos joku olisi vuosi sitten sanonut minulle, että joskus lakkaan kynteni päivittäin ja vielä koristelen ne, olisin varmaan kuollut nauruun. Aikaisempi asenteeni nimittäin oli, että kynsijutut ovat turhia ja kynsiharrastajat ovat turhamaisia. Varmaan on sanomattakin selvää, että suhtautumiseni asiaan saattanut pikkuisen muuttua.

Kymmenessä kuukaudessa olen oppinut lakkaamaan kynteni siististi, niin, että lähikuviakin kehtaa ottaa. Muistan, kuinka aluksi poikaystäväni lakkasi kynteni puolestani, koska en yksinkertaisesti osannut itse lakata siististi. Ei onneksi mennyt kauan, kun hoksasin, että kynsilakan reunat voi helposti siistiä siveltimellä. Nykyään käsikin on tosin sen verran vakaampi, ettei reunoja paljon tarvitse siistiäkään. Pikkaisen hienosäätää vain.

Kymmenessä kuukaudessa olen myös suunnilleen löytänyt oman juttuni. Strasseista en pidä, enkä myöskään fimoviipaleista. Kaikki 3D-asiat kynsillä tuntuvat oudoilta ja liioitelluilta. Maalata en myöskään osaa, joten akryylimaalit voin unohtaa jo samantien. Enkä muutenkaan pidä vapaalla kädellä taiteiluista kynsistä, ellei kyseessä ole one stroke - tekniikka tai muuten vain harvinaisen lahjakas kynsitaiteilija. Leimailu sen sijaan tuntuu omalta jutulta, vaikka luultavasti useamman pitempään harrastaneen mielestä se käy tylsäksi. Laattoja ei kuitenkaan ole olemassa rajatonta määrää, ja samat kuviot tuntuvat toistuvan jokaisessa blogissa. Itse en kuitenkaan välitä, vaihtelua saa vähintään vaihtelemalla lakkoja. Leimaus on siistiä ja nopeaa ja hyvillä välineillä onnistuu takuuvarmasti. Sopii minulle.

Kymmenessä kuukaudessa minusta on myös tullut kynsilakkasnobi. Mitkä tahansa merkit eivät enää minulle kelpaa. Aluksi tällainen ajatusmaailma kiusasi minua, mutta enää en anna sen häiritä. Totta kai ihmisillä on suosikkeja, eikä kaikesta tarvitse pitää. Mielenrauhani säästämiseksi olen jakanut kynsilakkani kahteen osaan. Ensimmäinen osa sisältää kaikki ne lakat, joilla haluan lakata kynteni. Ja näitä lakkoja on tietenkin esimerkiksi Opit (jos vielä ei ole käynyt selväksi, mikä on suosikkilakkamerkkini) ja Essiet. Nämä ovat myös esillä kynsilakkahyllyssäni. Kokoelman toinen osa on laatikossa piilosta katseilta, ja sisältää kaikki koristelluut tarkoitetut halpislakat, kuten esimerkiksi Flormarin graffitilakat tai Wild & Mildin hileoksennukset. Jos ajattelisin kaikkea yhtenä kokoelmana, tuskin pystyisin ostamaan markettilakkoja. Sehän pilaisi koko kokoelman. "Ei se määrä, vaan se laatu", sanoo Amoena.

Kymmenessä kuukaudessa olen myös saanut aikaan tämän blogin. Aluksi tarkoitus oli vain höpistä ja näyttää kännykällä nopeasti napsaistuja kuvia. Höpinästä en ole luopunut, mutta kuvien laatuun olen sentään panostanut huomattavasti enemmän viime viikkoina. Kameralla ja jalustalla saa yllättävän paljon aikaa, varsinkin kun oppii kerran säätämään kameran asetuksia manuaalisesti. Eikä värien pieni jälkikorjailukaan asiaa pahenna. Blogi toimii mukavasti myös kaverin korvikkeena. Minulla kun ei ole ketään, kenen kanssa höpistä kynsilakkajuttuja livenä. Varmaan moni muukin on aloittanut blogin tästä syystä. Minulla tämä ainakin toimii. Ei ole enää yksin, vaan osa isompaa kokonaisuutta.

5 kommenttia:

  1. Mulla oli yhtenä bloggaamisen aloittamisen motivaattorina juurikin tarve jakaa asioita jonkun samanhenkisen kanssa:) No yksi kaveri mulla on, jonka kanssa näitä voi vähän höpistä livenä mutta hän ei ole missään tapauksessa samalla tavalla seonnut kuin itse olen;)

    Mielestäni näitä sinun juttujasi on ollut kiva seurata, blogi on asiallinen ja selkeä. Jatka vaan samaan malliin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun poikaystävän lisäksi mä juttelen lakoista ja kynsijutuista vaan mun äidin kanssa. Sekin innostui kynsilakoista kun mä esittelin sille mun konadit. Se muistaa aina puhelimessa kysyä, mimmoset kynnet mulla on milloinkin. Tosin mä yleensä jätän kertomatta mun lakkaostokset. Järkyttyisi vaan jos tietäisi kuinka paljon lakkoja mulla on jo :D

      Poista
  2. Hehe, aika paljon samaa löytyy sun tekstistä kuin munkin tarinasta! Mulla vain tämä harrastus räjähti käsiin vähän myöhemmin, mutta lakkoja on vain enemmän. Mulla lähti bloggaaminen yksinkertaisesti siitä, että molemmat siskoni halusivat pysyä kärryillä aina tekemissäni kynsissä, joten laitoin ne aina blogiin nähtäväksi. :)

    Mä tykkään kyllä sun tyylistä juurikin siistien lakkauksien ja selvien kuvien puolesta. Varmaan on kyllä tullut selväksikin se jo... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun blogi on yksi mun suosikeista. Tykkään tosi paljon sun tyylistä kirjoittaa ja sun kuvatkin on aina tosi hienoja. Kynsistä puhumattakaan! :D

      Poista
  3. Minäkään en ymmärrä fimoja. Olen yrittänyt antaa niille mahdollisuuden, mutta ne ovat mielestäni epäkäytännöllisiä ja kummallisen näköisiä kynnellä ja harva osaa käyttää fimoja nätisti. Itse turhaudun joka kerta kun yritän toimia niiden kanssa. Ihanaa että on joku muukin joka vaan ei pidä niistä! :)

    VastaaPoista