sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Lahjoja ja uuden vuoden kynsiä

Joulupukki (tunnetaan myös nimellä aviomies) toi minulle muutamia valokuvaukseen liittyviä lahjoja. Kuvaan paljon muutakin kuin kynsiä ja sen vuoksi kaikki valokuvaushärpäke on enemmän kuin tervetullutta. Tänä vuonna paketista paljastui lightbox ja kaukolaukaisin, joita molempia olen nyt päässyt kokeilemaan tositilanteessa.

Vanha lightboxinihan oli sellainen pahvilaatikosta ja leivinpaperista askarreltu kapistus, joka kuitenkin ajoi hyvin asiansa. Pahvilaatikossa oli se hyvä puoli, että sitä ei tarvinnut mitenkään koota kasaan, kunhan vain nostin sen pois kaapista. Uusi lightbox on kuitenkin melkein yhtä näppärä, se pitää koota, mutta kokoaminen tapahtuu melkein heittämällä, kiitos tarranauhojen. Tykkään siitä, että tuota uutta lightboxia voi taitella useammalla eri tavalla, joten sitä voi käyttää muussakin muodossa suodattamaan valoa. Not bad, not bad. Tuo valkoinen taustakangas vaati aika aggressiivistä silittämistä, mutte onneksi aviomies hoiti sen minun puolestani. Silittäminen ei ole minun juttuni. Lightboxin mukana tuli myös tummansininen taustakangas. Taustakangas kiinnitetään myöskin tarralla, joten periaatteessa taustakankaita on helppo taiteilla lisää. Riittää, että kankaaseen ompelee (tai liimaa) muutaman tarranauhan palan.

Lightbox

Lightboxin mukana tuli kaksi omilla jaloillaan seisovaa halogeenilamppua. Niiden valoteho ei päätä huimaa, mutta lisävalo ei koskaan ole pahitteeksi. Nuo uudet valot ovat eri väristä valoa kuin keittiönpöydän työvalot (mikä näkyy kuvassakin), mikä periaatteessa tietäisi ongelmia valkotasapainon kannalta... mutta itse käytän muutenkin aina harmaakorttia custom valkotasapainon määrittelemiseen.

Toinen saamani lahja oli kaukolaukaisin. Kynsiä kuvatessa (ja muutenkin aina, kun olen kuvannut jotakin paikallaan olevaa) olen käyttänyt kahden sekunnin ajastinta kuvan ottamiseen, mutta kaukolaukaisimen avulla pystyin napsimaan kuvia ilman viivettä... ja huomattavasti luonnollisemmassa asennossa, kun ei tarvinnut olla kurottelemassa kameraan koko ajan. Kaukolaukaisimen avulla voisi myös kuvailla molempien käsien kynsiä samaan aikaan, tuota nappiahan voi painaa vaikka varpaalla...

Pixel Oppilas

Ja sitten kynsiin! Tein taas kerran kynnet Nail Polish Lovers -ryhmän haastetta varten, aiheena oli tällä kertaa Fireworks, eli ilotulitus. Etsin leimauslaattakokoelmastani ilotulituskuviota, mutta yllätyksekseni en löytänyt yhtäkään. Yhden ilotulitusraketin löysin, mutta siinä kaikki. Improvisoin lopulta Gals-setistä löytyvän GA35-laatan avulla. Leimasin kuvion ensin kerran käyttäen kolmea eri väriä sekaisin ja sen jälkeen lisäsin vielä muutamia osion kuviosta kaiken päälle. Lopputulos muistuttaa ehkä hyvällä mielikuvituksella ilotulitusta.

Firework

Harmaa lakka on China Glazen Jitterbug. En muista koska viimeksi olisin lakannut kynteni sillä, se on yksi ensimmäisistä China Glazen lakoistani. Jouduin levittämään sitä kolme kerrosta, mikä oli yllätys. En muistanut, että se vaatisi kolme kerrosta. Tuo voi toki johtua siitäkin, että kynteni ovat tällä hetkellä taas aivan liian pitkät. Aksenttikynnen kanssa harkitsin pitkään A-Englandin Bridal Veilin ja Camelotin välillä, lopulta Bridal Veil loppu. Nyt jälkeenpäin harmittaa, etten valinnut Camelotia. Testasin leimauslakat Camelotin päälle ja kuviot erottuivat huomattavasti selkeämmin ja siistimmin. Noh, tyhmistäkin virheistä oppinee jotain.


Leimauksissa käytin kahta Konadin omaa vaaleanpunaista leimauslakkaa, China Glazen neonkeltaista Sun Kissed -lakkaa ja Revlonin Oceania. Kaiken päällä (pilaamassa!) China Glazen Fairy Dust. Sun Kissed leimasi muuten yllättävän hyvin Camelotin päälle, ajattelin, ettei se erottuisi ollenkaan! Musta ja neonkeltainne oli aika jännä yhdistelmä, pitänee yrittää keksiä vain jokin kivempi kuvio leimattavaksi.

Nyt vain katsokaan, kestääkö nämä uuden vuoden kynnet edes siihen uuteen vuoteen asti! Voi olla, että joudun tekemään vielä uudet kynnet...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Tykkään.

Olen ollut muutaman viikon nyt melko yksinkertaisilla kynsillä liikenteessä. Ensin kynsillä oli Opin My Very First Knockwurst, sitten välissä vähän sähäkämpi mutta edelleen yksivärinen Essien Lots of Lux ja sitten taas neutraalimpaan kategoriaan kuuluva Essien School of Hard Rocks. Syynä moiseen tylsyyteen on ollut viikoittaiset työhaastattelut. Olen noin kuukauden yrittänyt hankkia uutta työpaikkaa alta katoavan tilalle, enkä ole halunnut ottaa mitään riskiä. Tylsät, neutraalit kynnet ovat tuntuneettyöhaastattelujen kannalta turvallisemmalta vaihtoehdolta kuin värikkäät tai näyttävät. IT-alalla kun työskentelen niin on muutenkin välillä vaikea tulla naisena vakavasti otetuksi.

China Glaze - Boo-Gie Down

Mutta! Nyt on uusi työpaikka taskussa ja voi taas alkaa lakata kynsiä oman maun mukaan, muista tippaakaan välittämättä. Juhlistin asiaa lakkaamalla kynnet saman tien viimeiseksi hankkimallani överiglitterillä, China Glazen Boo-Gie Downilla. Hurraa glitter! Hurraa uusi työpaikka! (Tosin luultavasti ensimmäiseksi työpäiväksi lakkaan taas vähän neutraalimmat kynnet, en halua ehkä ensimmäisenä tuoda itselleni esille tuollaista "turhamaista puolta"...)

Boo-Gie Downissa on isoja mustia glittereitä, joten halusin sen alle jotakin vaaleaa. Pitäähän glitterin nyt erottua kunnolla! En vain oikein osannut päättää väristä. Lopulta vain nostelin sattumanvaraisesti kynsilakkahyllystä lakkoja, jotka olivat "vähän sinnepäin". Sitten en taaskaan osannut päättää... vaan käytin niitä kaikkia. Ne kun tuntuivat kaikki liikkuvan jossakin likaisen ja pastellisen välimaastossa.

China Glaze - Boo-Gie Down

Ylhäältä alaspäin, kaikki Opia: My Vampire is Buff, Skull & Glossbones, French Quarter for Your Thoughts ja viimeisimpänä pikkurillissä Stranger Tides. Peukaloon luulin laittaneeni Mermaid's Tearsia, mutta lähempi tarkastelu osoittikin, että kyseessä oli sinnepäin-dupe Thanks a Windmillion. Sattuuhan sitä, sitä paitsi Thanks a Windmillion sopii sävyltään paremmin yhteen muiden kanssa kuin Mermaid's Tears.

China Glaze - Boo-Gie Down

Ja Boo-Gie Down on ihana. Olen todella tyytyväinen, että päätin tilata sen itselleni lievästä CG-inhostani huolimatta. Tämä lakka pääsee varmasti kynsille toistekin, ja saattaa ehkä jopa nousta suosikkiglitteriksenikin. Jokin tuossa syksyisessä värimaailmassa ja tikkuglitterien yhdistelmässä vain viehättää minua suunnattomasti. Ja aikaisemmista kokemuksistani poiketen Boo-Gie Down jopa levittyi nätisti. Ei ollut yhtään sellaista liisterimäistä jököttiä kuin jotkin China Glazen glitterini (I am looking at you Luxe & Lush). Tykkään, tykkään, tykkään.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Lots of Lux

Essien Lots of Lux on viime kuussa ostamistani kynsilakoista (joita oli siis kokonaista kolme kappaletta) ensimmäinen, joka pääsi kynsille aivan yksinään. Jostakin syystä en halunnut yhdistää tätä mihinään muuhun, vaikka aksenttikynnet periaatteessa ovat nykyään minun juttuni. Halusin vain jotakin yksinkertaista mutta silti jollakin tavalla näyttävää kynsilleni. Lots of Lux tuntui sopivan tarkoitukseen enemmän kuin täydellisesti. Sehän on periaatteessa vain kimaltava sininen lakka, mutta tekstuuri tuo siihen jotakin lisää.

Essie - Lots of Lux

Lots of Luxin tekstuuri on minun mielestäni melko paljon karkeampaa kuin kokeilemissani Opin liquid sandeissä, mutta muuten ne tuntuivat olevat laadultaan melko samanlaisia. Lots of Lux levittyi yhtä nätisti ja siististi kuin Opin vastaavat tekstuurilakat ja kuivui todella nopeasti ilman pikakuivattavaa päällyslakkaakin.

Olen muutamista blogeista lukenut, että tekstuurilakat kestäisivät kynsillä paremmin kuin tavalliset lakat. Minulla se tuntuu vaihtelevan. Make Him Mine taisi lohkeilla/kulua todella pian, mutta Lots of Lux on taas kestänyt todella hyvin. Lakat ovat olleet kynsillä muutaman päivän ja ainoastaan muutamassa kynnessä näkyy kärkikulumaa.

Essie - Lots of Lux

Lots of Lux säihky valossa oikeasti todella hienosti, sellaista tasaista pientä säihkettä. Tuo säihke ei vain tietenkään näy kuvissa tippaakaan. Kuvissa tuo näyttää vain tylsältä ja mattapintaiselta. Mutta oikeasti säihke on jotakin samaa luokkaa kuin tässä pullokuvassa:


Ja päällyslakan kanssa tietenkin näyttää samalta kuin pullossakin, ellei vielä ehkä jopa paremmalta. Halusin vain ensin kokeilla Lots of Luxia tekstuurilakkana. Tosin varmaan jatkossakin käytän sitä lähinnä tekstuurilakkana, päällyslakan kanssa se näyttää ehkä vähän liian tavanomaiselta. Aivan tavalliselta siniseltä kimaltelevalta kynsilakalta. Sellaiselta, joka ei olisi päässyt minun kynsilakkakokoelmaani alun alkaenkaan, terveisin eräs kynsilakkanirso.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

NaNoWrimo + ostoksia + makkaroilla miehen sydämeen

Viime kuukausi oli vähintäänkin omituinen. Päätin työkaverini kanssa osallistua ensimmäistä kertaa NaNoWriMoon. Olimme puhuneet siitä jo edellisenä vuonna, mutta mutta mutta... Tänä vuonna tekosyitä ei enää ollut, koska kumpikin pystyimme kirjoittamaan myös töissä. NaNoWriMo on lyhenne sanoista National Novel Writing Month, eli suomalaisittain kirjankirjoituskuukausi. Niin kuin monet hienot asiat maailmassa, myös NaNoWriMo on kotoisin jenkkilästä. Ja nyt seuraa pieni varoituksen sana niille, jotka haaveilevat NaNoWriMoon osallistumisesta suomenkielellä: NaNoWriMon vaatima 50000 sanaa vastaa suomenkielellä noin 75000 sanaa. Ja se on paljon se, jos lähtee kirjoittamaan täysin ilman mitään suunnitelmaa (kuten työkaverini ja minä)!

Mutta hei:


I did it! Ja niin teki myös työkaverini. Siitäkin huolimatta, että aloitimme vasta neljäntenä päivänä  (eli monen monta tuhatta sanaa jäljessä) ja tosiaan ilman mitään suunnitelmaa. Juoni ja hahmot syntyivät kokonaan matkan varrella. Huh. Mutta tosiaan, NaNoWriMo on ehkä ollut tähän mennessä elämäni mielenkiintoisin, parhain ja omituisin kokemukseni. Esimerkiksi emme töissä hirveästi enää puhuneen mistään muusta kuin siitä, mitä olimme kirjoittamassa. Koko kuukautena ei ollut aikaa millekään muulle kuin kirjoittamiselle. Silloin kun ei kirjoittanut, ajatteli kirjoittamista. Ja silloin kun ei ajatellut kirjoittamista, luki kirjoja kirjoittamisesta...

Ai oliko minulla aikaa lakata kynsiä? In my dreams! Osan kuukaudesta kuljin joko ilman kynsilakkaa, pahasti ränsistyneissä lakoissa tai korkeintaan läpikuultavassa ranskislakassa.

Onnistuin kuitenkin sen verran ottamaan aikaa kirjoittamiselta, että sain tilattua itselleni muutaman kokonaan uuden lakan!


Make Him Mine Opin Marian Carey 2013 Holiday -kokoelmasta puhutteli minua ja olihan se aivan pakko tilata. En edes oikeastaan ole vaaleanpunaisen ylin ystävä, mutta olihan tuo aivan pakko saada. Yhdistin Make Him Minen Opin My Very First Knockwurstin kanssa ja toimi muuten todella hyvin. Amoena suosittelee: makkarat ovat tie miehen sydämeen!


Essien Lots of Lux oli myös aivan pakko saada. Se vain näytti niin nätiltä The PolishAholicin swatcheissa. Ja totta kai minua kiinnosti kokeilla tekstuurilakkaa myös Essieltä. Essie on kuitenkin yksi ehdottomista suosikki merkeistäni Opin ja... No. Oikeastaan minulla ei ole enää muita suosikkimerkkejä kuin OPI ja Essie. Tykkäsin ennen A-Englandistakin, mutta tuoreimmat uutuudet ja kokoelmat ovat suoraan sanoen olleet minulle valtavia pettymyksiä. Ehkä seuraava A-Englandin kokoelma taas yllättää?


Ja sitten vielä yksi yllättäjä. En edelleenkään pidä China Glazesta yhtään. En tiedä, miksi edes vaivaudun katsastamaan China Glazen uusia kokoelmia... Ja sitten jotenkin aina päädyn hankkimaan jotain sieltä täältä. Niin kuin esimerkiksi tämän mainion Boo-Gie Down glitterin. Se vain näytti swatchien perusteella aivan mahtavalta yhdistelmältä vähän kaikkea ja nuo värit, nuo värit! Amoena näkee jo mielessään monta kiireessä väsättyä glitter-lakkausta.


Ei sen enempää. Teki mieli kyllä vähän kaikkea, mutta onnistuin onneksi (tälläkin kertaa) vetämään rajan johonkin. Sentään. Kynsilakkoja on todella, todella kiva ostaa ja todella, todella kiva katsella omassa hyllyssä... mutta kun ei niitä kuitenkaan saa koskaan ikinä, ikinä, ikinä käytettyä pois. En voi uskoa, että saan ikinä edes yhtä OPI-pullollista loppuun. Tai edes puolilleen. Tai ehkä puolilleen sentään... joskus kymmenen vuoden päästä. You know what I mean?

torstai 24. lokakuuta 2013

Omistajan onnea

Pirouette My Whistle on keikkunut wishlistilläni ties kuinka pitkään, pitempään kuin mikään muu lakka. Ja nyt kun minulla vihdoin on se... En voi ymmärtää miksi en ole hankkinut sitä jo aikaisemmin! Piroutte My Whistlestä puuttuu se in-ur-face-bling-bling-ominaisuus, mikä tekee siitä huomattavasti monikäyttöisemmän. Jos on turvalakkoja, niin on varmasti myös turva-glittereitä, ja tämä on todennäköisesti turva-glittereiden ykkönen. Miten Piroutte My Whistlen kanssa voisi muka mennä vikaan?

OPI - Piroutette My Whistle

Itse yhdistin Piroutte My Whistlen nyt ensimmäisellä kerralla Lucky Lucky Lavenderiin. Ehkä vähän liian söpistelevä lopputulos omaan makuuni, mutta ei se mitään. Ei se mitään. Piroutte My Whistle pelastaa, on se vaan niin nätti.

OPI - Piroutette My Whistle, Lucky Lucku Lavender

Nyt pitäisi ehkä keksiä uusia lakkoja wishlistille, taitaa ammottaa tyhjyyttään tällä hetkellä. Minulle ei ole pitkään aikaan tullut vastaan mitään pakko-saada-lakkoja (ehkä sen takia, että omassa kokoelmassa tuntuu jo olevan samanlaisia) eikä uusista syyskokoelmistakaan mikään oikein ole sykähdyttänyt erityisemmin. Enkä oikeastaan halua hankkia lakkoja pelkästään lakkojen hankkimisen takia. Kynsilakkaharrastajan ongelmia?

torstai 10. lokakuuta 2013

Jelly sandwich ilman jellyä feat. epämääräinen glitter

Nail Polish Lovers -ryhmän yhtenä haasteena jokin aika takaperin oli jelly sandwich. Olen yrittänyt kyseisiä voileipiä tehdä aikaisemminkin, mutta aina yhtä huonoin tuloksin. Eihän tuo ideana niin monimutkaiselta kuulosta. Vuoroin jellyä, vuoroin glitteriä. Mutta se oikeiden lakkojen valinta on todella, todella hankalaa. Ainakin minulle!

OPI You Callin' Me a Lyre, Essie Muchi Muchi, A-England She Walks in Beauty

Tällä kertaa kokeilin ensin onneani OPIn You Callin' Me a Lyren kanssa. Muistin, että tuo olisi ollut jelly. Tai ainakin muistin, että tuon kokoelman kohdalla olisi ollut jonkinlaista jelly-hypeä. Omasta mielestäni tuo oli ainakin perus läpikuultava ranskislakka. Käytin sitä kuitenkin kahden kerroksen verran. Kolmannen, eli päällimmäisen kerroksen vedin Essien Muchi Muchilla. Tuntui, että tuo You Callin' Me a Lyre jäisi liian läpikuultavaksi. Glitterinä välissä on A-Englandin She Walks in Beauty. Yritin levitellä tuota aika kevyellä kädellä, koska lakassa oleva kultahippu on todella peittävää. Ei oikein onnistunut, olisi pitänyt pelata varman päälle ja valita sellainen glitter-lakka, jossa ei ole pientä hilettä ollenkaan. Ensi kerralla, ensi kerralla...

Jollakin tavalla tykkään tästäkin, vaikka ei nyt ihan jelly sandwich olekaan.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Syksyiset vesiputouskynnet

Syksy on lempivuodenaikani, ehdottomasti. Tykkään siitä, että tulee pimeämpää ja viileämpää. Jotenkin syksyllä jaksaa olla paljon aktiivisempi kuin kesällä. Kesällä on liian kuuma ja puuh. Kirpeän syksyisessä säässä on paljon mukavampi liikkua - koirien kanssa ja ilman.

Nail Polish Lovers -ryhmän haasteena oli jokin aika sitten syksyiset värit ja ruska. Alun perin tarkoitukseni oli osallistua vain värihaasteeseen... mutta kun olin lakannut kaikki kynnet vähän eri väreillä, teki mieli kokeilla päälle vesiputouskynsitaidetta Nailasauruksen tutorialin mukaan. Onhan nuo vähän lehtimäiset...

OPI Don't Mess With OPI, OPI Chop-sticking to my story, OPI Suzy Loves Cowboys, OPI A Roll in the Hague, China Glaze Happy Go Lucky

Tunnustetaan, sivellin ei vieläkään kovin hyvin pysy kädessä. Viivat menivät enemmän tai vähemmän sinnepäin, ja tuloksesta tuli enemmän mieleen intiaanit tai pusikot kuin vesiputoukset. Mutta lopputulos oli kuitenkin mieluinen. Ja myös yllättävän rauhallinen valituista väreistä ja niiden määrästä huolimatta!

Melkein kaikki käyttämäni lakat olivat Opilta, paitsi yksi yksinäinen China Glaze:

OPI - Don't mess with OPI (vihreä)
OPI - Chop-sticking to my story (oranssi)
OPI - Suzy loves cowbows (ruskea)
OPI - A roll in the hague (kirkas oranssi)
China Glaze - Happy go lucky (keltainen)

torstai 15. elokuuta 2013

Terävää!

Jos Konadin musta leimauslakka ei olisi niin kenkku puhdistettava, minulla olisi nyt esiteltävänä söpöt maatuskakynnet... Huoh. Musta suostui lähtemään kynsistä vasta muutaman suihkun jälkeen ja nyt kyseiset kynnet eivät ole varsinaisesti enää esittelykunnossa. Luonnossa ehkä, mutta ei makrokuvissa. Maatuskojen esittelyn sijaan on siis tyydyttävä halpaan korvikkeeseen.

Aikaisemmassa postauksessa höpisin kuvien terävöittämisestä ja nyt ajattelin kuvien kanssa demonstroida, miksi se minusta on olennainen osa kuvien käsittelyä. Terävöittäminen lisää kuvan ääriviivojen erottuvuutta (googletin tämän hienon lauseen aivan itse) ja kynsikuvauksessa sen huomaa parhaiten kynsien koristeluista. Terävöittämällä esimerkiksi leimojen reunoista saa terävät ja tarkat. Itse huomaan eron parhaiten silloin, kun terävöitän kuvia kynsilakkapulloista.

Alapuolella on kuva OPI-pullon etiketistä, jota ei ole terävöitetty ollenkaan. Kuvasta on siis poistettu jopa Lightroomin oletuksena lisäämä terävöitys. Ilman vertailukohtaa kuva näyttää ihan hyvältä.

ei terävöitystä

Mutta se voi olla parempikin. Seuraavaa kuvaa on terävöitetty. Mustien kirjainten reunat näyttävät teräviltä ja tarkoilta, ja teksti myös näyttää enemmän siltä kuin miltä se näyttää luonnossa omaan silmään. Eron huomaa parhaiten kun kuvan klikkaa isommaksi ja sitten selaa näiden kahden kuvan välillä.

terävöitetty

Terävöittäminen tuo kuvaan myös lisää rakeisuutta, joten oikeastaan kyse on tasapainon löytämisestä. Kuvan pitäisi näyttää tarkalta, mutta ei vielä niin rakeiselta, että siihen kiinnittäisi huomiota. Itse luotan tuossa lähinnä omaan silmääni. Terävöitän aina kaikkia kuviani, mutta terävöityksen määrä riippuu kuvasta. Leimattuja kynsiä tulee terävöitettyä enemmän kuin esimerkiksi pelkkiä swatcheja, niissä kun ei ole tarkkoja reunoja, jotka sitä erityisesti kaipaisivat.

Itse opin terävöittämisen vasta uuden kameran ja raw-kuvien myötä. Olisin hyötynyt tästä pienestä kikasta jo vanhankin kameran kanssa, ja oikeastaan sen vuoksi halusin tehdä tästä aiheesta oman postauksensa. Kuvien photoshoppaaminen (roskien poisto yms) ja värien korjaus on jotenkin enemmän itsestään selvää. Terävöittäminen sen sijaan on tuollaista ei-niin-kriittistä extraa, josta ei välttämättä ole tietoinen ollenkaan ennen kuin se jossakin tulee vastaan. Niin kuin esimerkiksi tässä ;)

perjantai 9. elokuuta 2013

Kesän kynsilakkaostokset

Shoppailu kuuluu kesälomaan, ainakin minulla. Töiden jälkeen ei oikein koskaan jaksa kaupoissa kierrellä, ja viikonloppuisin ei oikein harrastuksien yms. vuoksi ole aikaa. Kesälomalla tulee sitten shoppailtua enemmän urakalla. Tosin kynsilakkasaaliini jäi tällä kertaa melko vähäiseksi. Mitä enemmän lakkoja kertyy, sitä nirsommaksi niiden suhteen tulen. Kynsilakkahylly on aikaa sitten jo täyttynyt eikä tilaa uusilla lakoille ole oikeastaan enää yhtään. Mutta sehän ei minua estä...

Lempäälän Ideaparkin Emotionista tarttui mukaan OPIn My Very First Knockwurst (kummitteli aikaisemmassa postauksessa) ja Nein! Nein! Nein! OK Fine!. Nuo ovat himotuttaneet minua jo tuon kokoelman ilmestymisestä asti, joten pitihän ne alelaarista poimia mukaan. Omassa Emotionissani ei muuten ole enää ollenkaan OPIa? Onko kukaan muu huomannut samaa? Yhtenä päivänä OPI-hylly oli vain täynnä Mavalaa.

OPI My Very First Knockwurst, Nein! Nein! Nein! OK Fine!

Cesarsshopista tilasin muutaman Essien, tuolta tilaaminen tulee kun tulee halvemmaksi kuin kaupasta suomihinnoilla ostaminen. En kyllä osta tuolta enää toiste, koska näissä ei ollutkaan sitä ihanan leveää suomisutia vaan se hirveä jenkkirimpula. En ymmärrä, miksi tuota ei voitu mainita tuotteen kuvauksessa. Jotenkin automaattisesti ajattelin, että kun Suomesta ostaa niin suomisudin saa, ihan sama mistä ostopaikasta on kyse. Uh. Oli muuten pienoinen järkytys kun ensimmäisen kerran nuo pullot avasin. Sen verran huonot kokemukset siitä jenkkisudista. Essien lakat ovat yleensä niin paksuja, ettei niitä saa kivasti ohuella sudilla levitettyä. Tuo on tosin vain minun mielipiteeni, onhan tuolla rimpulasudilla omat faninsakin. Kuvassa tosiaan Sunday Funday, Naughty Nautical ja The More the Merrier. Kaikki kolme ovat päässeet kynsillekin jo.

Essie Sunday Funday, Naughty Nautical, The More the Merrier

Sokoksen alennuksesta tarttui mukaan OPIn Every Month is Oktoberfest. Olin etsinyt koko päivän itselleni häämekkoa, mikä on muuten yllättävän rankkaa, ja päivän päätteeksi halusin palkita itseni uudella kynsilakalla. Tosiaan olin sen ansainnut!

OPI Every Month is Oktoberfest

Ja viimeiseksi pieni glitter-pläjäys. OPIn Minnie Style on samasta Cesarsshopin tilauksesta kuin aikaisemmat Essietkin. Minulla on niin hyviä kokemuksia OPIn glittereistä, että pakkohan tuo oli tilata. Se ei tosiaan laadultaan ollut mielestäni samaa luokkaa kuin aikaisemmat OPIn glitterini, mutta ei tuo mitään halpisjankkiakaan ole. Kyllä sen kanssa pärjää. OPIn Fresh Frog of Bel Air oli ainoa lakkaostokseni häämatkalta. Amsterdamissa OPIt olivat muistaakseni noin 14 euroa ja Essiet noin 10 euroa, eli huomattavasti halvempia kuin Suomessa. En kuitenkaan oikein halunnut mitään. Olin jo ehtinyt nuo Naughtly Nautical -kokoelmankin suosikit tilaamaan Cesarsshopista. Fresh Frog of Bel Air löytyi alelaarista noin seitsemän euron hintaan. Kyseisessä alelaarissa oli muitakin "ihan kivoja" lakkoja, mutta ei mitään mitä olisi ollut pakko saada. Edes tuohon hintaan.


Olen aika hyvin saanut kokeiltua kaikkia näitä uutukaisia. Ainoastaan Fresh Frog of Bel Air ei ole päässyt kynsille. Tosin äitini kokeili sitä... ja myöhemmin valitteli kuinka vaikeaa se oli poistaa. Olisi ehkä pitänyt varoittaa etukäteen ja neuvoa kokeilemaan foliomenetelmää. Hups.

tiistai 6. elokuuta 2013

Haituvaiset + näin muokkaan kuviani

Ensimmäiset kunnolliset kynnet koko kesänä. Amoena panee nyt parastaan! Tälle puutteelle on kyllä (ei-ehkä-niin-pätevä) selityskin: pieni-suuri perfektionismi on nostanut taas päätään ja olen kokenut kynsien kuvaamisen todella, todella turhauttavaksi. Niin turhauttavaksi, että olen mieluummin ollut koristelematta kynsiä. Jos kynsissä ei ole mitään blogattavaa, ei niitä myöskään tarvitse kuvata... Uh. En ymmärrä mikä tuossa on minulle niin hankalaa. Pitäisi ehkä lakata lukemasta muiden blogeja, niin ettei ole mihin vertailla.

Tähän väliin Sannu från SanNails heitti minua "näin muokkaan" -haasteella (Kiitos, kiitos). Aiheestahan olen höpissyt aikaisemminkin, mutta höpistään nyt vähän lisää ja ehkä vähän yksityiskohtaisemmin. Tein oikein muistiinpanoja kuvaa muokatessani, ettei mikään vaihe vain jäisi unohduksiin.

Tässä alkuperäinen, muokkaamaton kuva. Tai en tiedä voiko alkuperäisestä puhua, koska alkuperäinen kuva on RAW-kuva ja tämä on siitä exportattu JPG. Ta-dah:

Au naturel
Kuvasta ehkä ensimmäisenä pistää silmään tiukka rajaus. Kuvaan kynsikuvat aina 60mm kiinteäpolttovälisellä makro-objektiivilla ja tuolla kuvatessa ei hirveästi ympäristöä mahdu mukaan... ellei sitten omista kaksimetrisiä käsiä tms. Järkkäripuheesta ymmärtämättömille: kiinteäpolttovälisessä objektiivissa ei ole zoomia, vaan rajausta muutetaan siirtämällä kameraa lähemmäksi/kauemmaksi kohteesta. Eli jos haluan pystyä jotenkin operoimaan kameraa samalla kun kuvaan, rajaus on tällainen.

Muokkaukset teen edelleen Adoben Lightroomilla. Se on yksinkertaisesti ihanan näppärä. Suosittelen kokeilemaan, Adoben nettisivuilta voi ladata itselleen 30 päivän ilmaisen kokeiluversion. Aivan ensimmäiseksi rajaan kuvan uudelleen. Saatan myös käännellä kuvaa jos se tuntuu hyvältä. Whatever floats my boat.

Seuraavaksi tulee mielestäni RAW-kuvaajille tärkein vaihe: kuvan terävöitys. JPG-kuvia kuvatessa kamera tekee terävöityksen automaattisesti, mutta RAW-kuvissa terävöitystä ei ole. Lightroom lisää oletuksena pienen terävöityksen, mutta arvoja voi muokkailla itse vielä lisää. Alla esimerkki sekä terävöityksen vaikutuksesta että siitä, kuinka ihana Lightroomin käyttöliittymä on. Vasemmassa kuvassa terävöitystä ei ole, ja eron huomaa erityisesti hopeisessa haituvaisessa (toivottavasti ero näkyy tässä kuvakaappauksessakin).

Terävöitys
Terävöityksen jälkeen keskityn väreihin ja kuvan kontrastiin. Yleensä säädän ensin histogrammin suhteellisen tasaiseksi, tosin tuo riippuu kuvasta. Yritän yleensä saada ihonsävystä hyvän ja taustasta vähän valkoisemman. Valkotasapainoon en koske, koska säädän sen jo kamerassa harmaakortin avulla (tästä höpinästä voi lukea lisää tuolta kynsikuvauspäiväkirjan puolelta). Kun tuo on kohdillaan, lisään kuvaan hiukan kontrastia. Siis hiukan. Hyvin vähän. Kontrasti on omasta mielestäni vähän turhake, clarityllä saa parempaa jälkeä aikaiseksi. Clarity ei lisää kuvan tummuutta samalla lailla kuin kontrasti. Clarity... saa värisävyt erottumaan paremmin toisistaan. Clarityn kumppaniksi sopii hyvin vibrance. Vibrance lisää värikylläisyyttä sinne, missä värikylläisyyttä ei ole, mutta ei tee kuvasta luonnottoman kirkasta kuten värikylläisyyden (saturation) säätäminen.

Viimeiseksi "photoshoppaan" turhat roskat pois, tosin senkin teen Lightroomilla. Näissä kynsissä ei hirveästi roskia ollut, muutaman pienen pölyhiukkasen poistin sormista. Ne tuskin olisivat näkyneet kuvassa, Lightroomissa tulee vain katseltua noita omia kuvia niin järjettömän suurina, että ihohuokosetkin näyttävät lähinnä kraatereilta.

Kun olen mielestäni muokannut kuvan valmiiksi, vertailen kuvaa vielä alkuperäiseen kuvaan. Joskus lopullinen kuva näyttääkin huonommalta kuin alkuperäinen, ja silloin on parempi aloittaa alusta. Lightroom tekee vertailun helpoksi, käytän vertailua yleensä myös terävöittämisen yhteydessä.

Before & After
Kun olen 100% tyytyväinen (okei, pientä liioittelua, en ole koskaan oikeasti tyytyväinen), exportaan kuvan JPG:ksi. Exportoinnissa kuvan koko muuttuu blogiin sopivaksi ja kuvaan tulee myös vesileima. Vesileimoja minulla on kaksi, yksi näitä kynsikuvia varten ja tumma vesileima kynsilakkapullokuvia varten. Alapuolella lopullinen valmis kuva.

Valmis kuva
Huh. Liian yksityiskohtaista? Jos puhuttaisiin vielä lopuksi muutama sana itse kynsistä? Aksenttikynnessä pohjana on OPIn Dutch Ya Just Love OPI, päällä kerros OPIn Polka.comia. Muissa kynsissä pohjana on OPIn My Very First Knockwurst, leimauslakkana A-Englandin Avalon ja Excalibur. Haituvaiset Nailz Craze -leimauslaatasta NC 01. Lopuksi kaikkien kynsien päälle on sudittu ah-niin-ihanan-luotettavaa China Glazen Fairy Dustia. Päälle vielä pieni bonus:

Bling ring
Amoena meni kesän aikana naimisiin! Kihlasormus on mieheni valitsema ja itse valitsin sen rinnalle samaan sarjaan kuuluvan timattisormuksen. Menimme naimisiin maistraatissa (vihkimisen kesto 2,5 minuuttia!), emmekä juhlineet muuten kuin käymällä kahden kesken syömässä yhdessä suosikkiravintolassamme. Huomion keskipisteenä oleminen ei ole oikein meidän juttumme. Varsinaista hääpäivää isompi juttu oli häämatka Amsterdamiin. Koirien takia emme ole aikaisemmin käyneet yhdessä missään Tamperetta pitemmällä. Nyt kehtasi kuitenkin jättää koirat hoitoon vanhemmille, oli sen verran painava syy lähteä matkalle. On muuten luksusta olla pitkä viikonloppu ilman koiria!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Lomalta palannut

Yksi pitkältä kesälomalta palannut ilmoittautuu! Työpäiviä on nyt takana kokonaista kaksi kappaletta, joten bloginkin pariin voisi hiljakseen palata. Uusia kynsilakkojakin on loman aikana tullut haalittua, niitäkin olisi kiva päästä esittelemään. Kenellä muulla on muuten ollut vaikeuksia blogata loman aikana? Itse en loman aikana jaksanut edes avata konetta ja kynsiäkin lakkailin niin tylsästi kuin mahdollista. Yhden viikon olin jopa ilman lakkaa kokonaan! 

Essie - Go Overboard

Ylläolevat kynnet ovat aikamoiset pikakynnet. Myöhään illalla havaihduin siihen, että Essien Go Overboard oli alkanut lohkeilemaan pahasti... ja tietenkin seuraavana aamuna oli aikainen lähtö työpaikan järjestämälle Tallinnan risteilylle, jossa kynsien pitäisi olla edustuskunnossa. Piti nopeasti päättää jättääkö yöunet vähemmälle vai vetääkö mutkan suoriksi. Päädyin, yllätys yllätys, jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Lakkasin uuden kerroksen lohkeilleen päälle ja toivoin, että Seche Vite ei saisi lakkauksia rapisemaan kokonaan irti. Seche Vitellä kun on taipumus irroittaa kunnolla kuivuneet lakat reunoista niin, että lopputulos on kenties jopa rumempi kuin lohkeilleet lakat!

Kun lohkeilukriisi oli saatu pois alta, oli koristelujen vuoro. Minulle nopein tapa koristella kynnet on leimaaminen, joten tartuin vielä uututtaan hohtaviin Nail Crazen laattoihin ja leimasin molempiin nimettömiin riikinkukot sulat. Revlonin Ocean, vaikka loistava leimauslakka onkin, ei erottunut tarpeeksi pohjaväristä, joten sutaisin nopeasti dotting toolilla lisää yksityiskohtia.  Fiiliksellä mentiin, vaikka netti olisikin pullollaan hienoja riikinkukkokynsiä.

Lopputulos: Kynnet kestivät tasan sen päivän kuin pitikin ja saivat muutaman kehunkin. Ja Amoena sai luultavasti tunnin enemmän unta kuin jos olisin alkanut laittamaan kynsiä alusta asti. Pienempi vaiva, enemmän unta!

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Nailz Craze -leimauslaatat

Leimauslaatat ovat todellakin jotakin, mitä Amoena ei pysty vastustamaan. Teoriani on, että elämä on liian lyhyt eikä ole mitään järkeä olla hankkimatta jotakin, mikä ei edes maksa kovin paljon. Ja sillä mennään. Näiden laattojen tilaus muhi tosin poikkeuksellisesti päässäni melkein viikon. Puoli-ilmaisten laattasettien jälkeen kun nämä yksittäiset Nailz Craze -laatat tuntuivat hui-kauhistus-kamalan-kalliilta Hintaahan oli melkein saman verran kuin Konad-laatoilla näillä nurkilla! Mutta tulipa tilattua kuitenkin.

Nailz Craze NC 01 NC 03

Maatuskat ovat ehdottomasti oma suosikkini ja niiden vuoksi lähdin myös laattoja tilaamaan. Näin tuon NC 03 -laatan arvostelun Nail Polish Wars -blogissa ja maatuskakynnet saivat minut saman tien huokailemaan ihastuksesta. Perhoslaatan näin ensimmäistä kertaa kun tutustuin Nailz Crazen Etsy-kauppaan. Olen kerran aikaisemmin toteuttanut tuollaiset perhoskynnet vapaalla kädellä... ja se ei ollut yhtään minun juttuni. Olen siitä asti haaveillut perhosleimoista. Pakkohan tuo oli tilata kun sattui samassa Etsy-kaupassa olemaan. Vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Laatat tuli tosiaan tilattua Nailz Crazen Etsy-kaupasta. Hintaa laatoilla oli noin Konad-laatan verran, eli 5,40€.  Postikuluja tuli vähän päälle 3€. Paketti tuli viikossa kirjattuna kirjeenä ja laatat olivat hyvin pakattu kuplamuoviin ja tuettu vielä paksulla pahvilla taipumisen varalta. Ei voi valittaa! Plussaa myös paketin mukana tulleesta söpöstä kiitoskortin ja käyntikortin yhdistelmästä. Tuollaisista tulee aina niin hyvä mieli.

Nyt kun vielä ehtisi kokeilemaan, miten laatat toimivat käytännössä...

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

The Great Gatsby

Nail Polish Lovers -ryhmän viikon haasteen aiheena oli tällä kertaa the Great Gatsby, eli kynsiin kaivattiin kultaa, hopeaa, symmetriaa, geometrisia kuvioita... Pitkästä aikaa taas haaste omaan makuuni. Jos joku muuten miettii mikä tuo jo muutamaan otteeseen mainitsemani Nail Polish Lovers on, kyseessä on tosiaan iso kynsilakkayhteisö Google Plussan puolella. Olen niitä harvoja ihmisiä, jotka eivät Facebookissa ole, joten joudun etsimään omat yhteisöni muualta. Uusi viikkohaaste ilmestyy aina torstaisin, ja se voi olla oikeastaan ihan mitä tahansa. Minäkään en koskaan saa tietää haasteita ennakkoon, vaikka olenkin yksi tuon ryhmän moderaattoreista. Teema pysyy salaisuutena aina viimeiseen asti.

Mutta nyt takaisin teeman pariin. Minulla oli yksi teemaan sopiva kokeilematon lakka, joten muista vaihtoehtoja ei tarvinnut edes miettiä: A-Englandin Beauty Never Fails. Beauty Never Failsin shimmer on on jotakin kullan ja vihreän välimaastossa. Tuosta tulee ehkä pikkaisen mieleen China Glazen Midtown Magic, mutta ilman levitysongelmia.

A-England - Beauty Never Fails

Geometrisia kuvioita lähestyin totta kai leimaamalla, vapaalla kädellä taiteilijaksi minusta ei ole. Leimat valitsin Winstonia-setistä. Tuo keskisormen ja nimettömän kaarikuvio on yksi suosikeistani. Peilikuvioleimakin toimi hyvin, vaikka olin huolissani sen isoista alueista. Kuvioon jäi pikkaisen koloja, mutta XL-leimasimen kanssa niitä jää aina. Pistän kolot siis leimasimen piikkiin enkä laatan. Pikkusormessa komeileva riikinkukonsulka ei heijastuksien takia oikein näy kuvassa. Seki leimautui todella hyvin ottaen huomioon, että se koostuu ohuenohuista viivoista. Kyllä tuo Winstonia-setti vain on leimausparhautta.

A-England - Beauty Never Fails, H&M Golden Treasure, Winstonia

Kultaisena leimauslakkana toimi jo vakioksi muodostunut H&M:n Golden Treasure. Pullo taitaa olla jo puolillaan ja vieläkään en ole löytänyt siitä valittamisen aihetta. Leimaa aina moitteettomasti. Kulta ei kuulu suosikkeihini, mutta tämän sävyn kanssa olen jo oppinut elämään.

Vähän nämä kynnet tuntuvat tummilta nyt kun ulkona tuntuu välillä jo melkein kesältä. Voisi seuraavaksi tehdä jotkut oikein kesäiset kynnet näiden vastapainoksi. Tai katsoo nyt, yleensä teen kynnet kummemmin etukäteen miettimättä fiiliksen mukaan. Voi olla, että seuraavalla kerralla tekee mieli vielä tummempia kynsiä.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kun mikään ei onnistu, glitter pelastaa

Avenue Maintain näytti kiekolla niin täydelliseltä, että se piti nopsasti saada kynsillekin. Mikään muista uusista tai kokeilemattomista lakoista ei oikein sopinut tuon kanssa yhteen, joten paritin sen toisen melko uuden lakan kanssa. Kyseessä on tietenkin Opin My Vampire Is Buff. Nuo näyttivät vain sopivan hyvin yhteen.

Alkuperäinen ajatukseni oli leimailla hiukan, ehkä lämpimien ilmojen kunniaksi jopa kukkasia. Mutta jostakin syystä mikään ei halunnut onnistua. Yritin leimata useammalla eri lakalla, eri leimauslaatoilla ja vaihtelin jopa leimasintakin. Mutta ei. Jokainen leima epäonnistui jollakin tavalla. Joko leimasta jäi puolet puuttumaan tai osa leimasta levähti täysin. Onneksi glitter pelastaa aina. Päälle vain kerros L'oréalin Confettista ja edustuskelpoiset kynnet olivat valmiit.


My Vampire is Buff käyttäytyi vähän paremmin näiden kynsien kanssa. Lakkasin kieli keskellä suuta ja sain kaksi kerrosta riittämään. Avenue Maintain levittäytyi odotetusti, eli kuin unelma. Kyllä Essielläkin huonosti levittyviä lakkoja on, mutta ennakko-odotukseni on Essien suhteen aina positiivinen. Näistä tuli kyllä aika suosikkikynnet kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.

torstai 23. toukokuuta 2013

"Käydäänkö ihan nopeasti tossa Sokoksella"

Viime viikolla oli asiaa keskustaan ja ajattelin, että sitähän voisi samalla piipahtaa Sokoksella. Ihan nopeasti vain, ikään kuin samalla ohi kulkien. Onhan tuo keskustan Sokos niin mukavan lähellä rautatieasemaa. Oikeasti minun teki mieli vilkaista Opin Dutch 'Ya Just Love OPIa. Tuota olin katsellut jo omassa lähi-Emotionissa, mutta se hyllyssä nököttävä ainokainen pullo näytti koostumukseltaan jotenkin vialliselta. Se ei ravistelemallakaan palannut normaalinnäköiseksi. Sokoksella taas oli jopa valinnanvaraa eikä yksikään näyttänyt huonolta. Pakkohan niistä oli yksi mukaan napata. Luulen, että minulla on nyt (ehkä) kaikki haluamani lakat Opin Hollanti-kokoelmasta.

OPI - Dutch 'Ya Just Love OPI
Dutch 'Ya Just Love OPI

Mutta ei siinä vielä kaikki. Kassan jälkeen sisäistin, että Sokoksellahan oli myös toisenlainenkin kynsilakkatarjous: ota kolme, maksa kaksi. Tämä huutava vääryyshän piti sitten korjata Essie-hyllyllä. Go Ginza ja Go Overboard (Go! Go!) oli molemmat itsestäänselviä valintoja, mutta kolmatta piti miettiä pitkään. Perusvalikoimassa on vielä muutama kiinnostava lakka, mutta voiton vei Avenue Maintain. Nyt jälkeenpäin muut vaihtoehdot eivät tunnu enää edes vaihtoehdoilta, tuo Avenue Maintain on niin ihana kynsillä.

Essie - Go Ginza, Avenue Maintain, Go Overboard
Go Ginza, Avenue Maintain ja Go Overboard

Eli yksi pikainen visiitti muuttui nopeasti neljäksi uudeksi kynsilakaksi. Mutta ei se mitään. Mitään en kadu. Kaikki olivat kovasti haluttuja ja yksi on päässyt jo kynsillekin asti. Vielä kun tietäisin, mihin nämä majoittaisi nyt, kun kynsilakkahylly on tullut täyteen...

perjantai 17. toukokuuta 2013

Hempeät morsiuskynnet

Nail Polish Lovers -ryhmän viime viikon (miten niin olen vähän myöhässä tämän postaamisen suhteen) haaste oli Bridal, eli suomeksi ehkä morsiuskynnet. Oma ajatukseni oli luoda uudelleen yhdet aikaisemmat koristelut, mutta vain erilaisella pohjalla ja leimalla. Homma alkoi ihan nätisti, Opin Steady As She Rose levittyi juuri niin kuin pitikin. Sitten oli leimojen vuoro. En saanut millään Konadin valkoista leimauslakkaa leimaamaan siististi. Aina puolet kuviosta tarrasi joko laattaan tai leimasimelle. Kokeilin eri leimauslaattoja ja sama ongelma kaikkien kanssa. Lopulta päätin leimata tutulla ja taatusti takuuvarmalla A-Englandin Princess Tearsilla. Epämääräinen kiekurakuvio on Gals-laatasta GA30.

OPI - Steady As She Rose, A-England - Princess Tears, China Glaze - Fairy Dust

Onneksi China Glazen Fairy Dustin kanssa ei tullut mitään ongelma ja sain tehtyä kynnet loppuun suunnitelmaan mukaan. Mutta tuliko näistä loppujen lopuksi morsiuskynsiä? Ei ainakaan omasta mielestäni. Miellän itse morsiuskynnet jonkin vielä enemmän vaatimattomammiksi ja hempeämmiksi. Tosin tuo riippuu tietty morsiammestakin. Omana hääpäivänä ainakin haluaisin kynsille jotakin ihan muuta.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Perhosia tiiliseinällä?

Opin My Vampire is Buff tarttui mukaan Sokokselta. Oletin, että se kuului mukaan tämän kuun Opi-tarjoukseen, mutta kassan mukaan ei. Sain tuon kuitenkin alennushinnalla, koska mistään ei voinut mitenkään päätellä, että tuo olisikin ollut normaalihintainen. Olen vieläkin vähän hämmennyksissä tuon suhteen. Keskustan Sokoksella myyjä tosiaan oli sitä mieltä, että Opin Euro Centrale ja Mariah Carey -kokoelmat eivät tuohon tarjoukseen kuulu, mutta läheisessä Emotionissa nuo Euro Centralet ovat sekaisin muiden Opien kanssa, ja seasta löytyy muutamia vanhempiakin kokoelmia.. Ja edelleen näkyvissä on vain ja ainoastaan tuo tarjoushinta. Tiedä sitten tuosta.

OPI - My Vampire is Buff

My Vampire is Buff oli levittyvyydeltään maineensa veroinen, eli vähintään kolme kerrosta vaati siistiin lopputulokseen. Yleensä en hirveästi lämpeä sellaisille lakoille, jotka vaativat tuon kolme kerrosta, mutta tämän suhteen olin valmis tekemään kuitenkin poikkeuksen. Tykkään tuosta sävystä ja neutraalit lakat yksinkertaisesti on se oma juttu.

Seuraavat kynnet sijaan ei ole yhtään minun juttuni. Halusin vain saada käytettyä enemmänkin kokeilemattomia lakkoja ja jostakin syystä pidin hyvänä ideana yhdistää My Vampire is Buffin Essien Lacquered Upiin. Ja nuo leimat... Ja nuo perhoset... Onhan nuo sillä lailla ihan keväiset ja asiaankuuluvat, mutta eivät vain yhtään minun tyyliseni.


Tuo Essien Lacquered Up vaati muuten myös kolme kerrosta, eikä ollut siltikään täydellisen peittävä. Amoena sai taas arvokkaan muistutuksen, että lakoista otetaan selvää ennen ostamista... En olisi uskonut, että Essien punainen creme (ilmeisesti tuo olikin sitten enempi jelly tms) voisi olla noin huonosti peittävää.

Käyttämäni leimat löytyvät Winstonia-setistä. Perhoset ovat laatalta W104 ja ruutukuvio laatalta W112. Perhosien tekemiseen käytin Konadin leimauslakkoja. Punaisen päälle olen leimannut My Vampire is Buffilla, mutta punaiset leimat ovat Rimmelin Heart on Firea. Essien Lacquered Up ei leimannut tarpeeksi peittävästi.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Gals / Elmukelmu / Maximillian Strasse Her

Otin viime viikolla ensimmäistä kertaa osaa Google+:n Nail Polish Lovers -yhteisön viikon kynsihaasteeseen. Haasteen aiheena oli saran wrap -kynnet, eli kotoisammin elmukelmukynnet. Halusin osallistua haasteeseen, koska en ollut aikaisemmin elmukelmuillut ja haasteen pitäjäkin on tuttu... mutta toisaalta halusin myös kovasti kokeilla uusia Gals-laattoja. Lopputulos oli siis hyvinkin perinteistä Amoenaa:

Essie - Maximillian Strasse Her, Essie - School of Hard Rocks

Elmukelmuilin ainoastaan nimettömät ja peukalot, jotta leimailuillekin jäisi tilaa. Aksenttikynnen pohjana on Emman kanssa vaihtarina saatu School of Hard Rocks ja muiden Maximillian Strasse Her. Elmukelmuilu- ja leimauslakkana käytin H&M:n Golden Treasurea. Olin vähän etukäteen huolissani noista Gals-laatoista, koska Belegwen bloggaili aikaisemmin, että kokokynnen kuviot ovat kovin pieniä. Huoli oli taas kerran turhaa. Nuo kuviot ovat tosiaan pieniä, mutta eivät liian pieniä. Ne ovat juuri sopivan kokoisia minun kynsilleni silloin, kun kynteni ovat lyhimmillään. Leimojen toimivuudesta en oikeastaan osaa sanoa vielä mitään, koska olen vain yhtä kuviota testannut. Ihan hyvältä vaikutti tuon perusteelta. Hyvältä vaikutti tuo elmukelmuilukin. Voisi joskus elmukelmuilla kaikki kynnet kivemmalla väriyhdistelmällä.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Lakkaostoksia

Viime kuussa lakkaostokseni lähentelivät nollaa. Ostin vain yhden ainoan Opin, ja senkin tarjouksesta. Houston We Have a Purple oli pakko napata mukaan. Joskus kauan, kauan sitten hylkäsin toisen sävyisen Opin tarjous-sorbetin ja kaduin sitä heti seuraavana päivänä... Ja kun palasin kauppaan korjaamaan virheeni, ei tuota enää ollutkaan tarjouspöydässä. En vain voinut ottaa riskiä, että katuisin tuon lakan ostamatta jättämistä ja sama toistuisi uudestaan. Kokoelmassani ei hirveän montaa värillistä jelly-lakkaa ole, joten Housten We Have a Purple on paikkansa ansainnut. Ja on kynsillekin päässyt, vaikka ei täällä blogin puolella näkynytkään.

Ja sitten tämän kuun vaatimattomiin ostoksiin (joskin epäilen, että näitä saattaa ilmestyä vielä lisää). Anttilan Essie-tarjouksen innoittamana ostin vihdoinkin kokoelmaani laadukkaamman peruspunaisen. Pähkäilin pitkään Essien Lacquered Upin ja Fifth Avenuen välillä ja Lacquered Up voitti. Se oli mielestäni pikkaisen kirkkaampi ja tuntui sopivan minulle paremmin.

Essie - Lacquered Up

Viikonloppuna bongasin Hakaniemen Sokoksella Opin Polka.comin. Olin jonkin aikaa jo mielinyt tuota, mutta se tuntui olevan ihan joka paikasta aina loppu. Emotionilta. Kicksistä. Keskustan Sokokselta. Stockmannilta. Hakaniemen Sokoksella noita oli kuitenkin vielä muutama jäljellä ja yksi tuli napattua mukaan. Opien Suomi-hinta ei muten haittaa minua yhtään niin kauan kun lakka on mielestäni tarpeeksi erikoinen. Polka.com on myös päässyt kynsille asti ja tykkäsin kovasti.

OPI - Polka.com

Viimeisenä pitkään  himoitsemani Essien Maximillian Strasse Her. Tuntui muuten, ettei tämä kevätkokoelma rantaituisi Suomeen ikinä! Välillä ärsyttää tosi paljon se, että kokoelmat tulevat tänne niin myöhään. Minua ei yhtään harmita se, että lakoista joutuu Suomessa maksamaan enemmän kuin ulkomailta tilatessa, mutta ärsyttää, kun kaikkea joutuu odottamaan niin kauan.

Essie - Maximillian Strasse Her

Onneksi Maximillian Strasse Her oli pitkän odotuksen arvoinen. Vielä kun osaisi päättää minkä värinen se on. Harmaa? Sininen? Vihreä?

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Voihan Winstonia!

Postiluukusta tipahti eilen kovasti odotetu paketti. Paketti oli melko runnellun näköinen ja sisällöstä päätellen päässyt myös litistymään, mutta pieni litistyneisyys ei onneksi haittaa kun on kyse leimauslaatoista. Näin Winstonia-settiä kerta toisensa jälkeen lukemissani ulkomaalaisissa blogeissa ja olihan se First Generation lopulta tilattava itsellekin. Huolimatta siitä, että postikulut jenkeistä maksoivat saman verran kuin kyseinen setti... Halpa tuo kuitenkin oli Suomen laattahintoihin verrattuna. Esimerkiksi Mimaxilla Konad-laatat maksavat normaalisti 5,54e, Cesarssilla 6,61e. Adeninakin tarjoaa yksittäisiä Bundlemonster-laattoja hintaan 2,95e. Plus postikulut. Yksittäisien Winstonia-laattojen hinnaksi jäi postikulujenkin kanssa 1,10e per laatta suoraan Winstoniastoresta tilattuna. Halpaa kuin saippua, sanon minä!

Winstonia
First Generation

Pakkaukseltaan Winstonia-setti muistuttaa Bundlemonsterin 2012-settiä. Molemmat tulevat tuollaisessa tiukassa laatikossa. Winstonian laatikko tosin on pahvinen, mistä ehkä itse jopa pidän enemmän. Bundlemonsterin muovilaatikko tuntui lähinnä vain halvalta ja laatat luiskahtelivat vähän liiankin innokkaasti siitä ulos. Winstonia-laatat luultavasti muuttavat alkuinnostuksen jälkeen samaan kansioon kuin muutkin laatat (poikkeuksena Cheekyn ihana laattalaatikko, jota ei pysty olemaan käyttämättä).

Winstonia-laatat ovat samankokoisia kuin Konad-laatat ja tausta on myös samantyylinen. Ulkonäön perusteella nämä eivät vaikuttaneet sen laadukkaammilta kuin Bundlemonsteritkaan, joiden laadun kanssa minulla on ollut isojakin ongelmia.

Winstonia W118
Laatat edestä ja takaa

Olin antanut maitosuklaahairahduksen olla kynsilläni koko pääsiäisen ja muutamassa kynnessä oli jo sellaiset lohkeamat, että oli jo aikakin pistää kynnet uusiksi. Ei siis tarvinnut odottaa, koska uusia laattoja pääsee kokeilemaan toden teolla. Tosi oli edessä heti saman tien.

A-England Excalibur, Lady of Shalott
Testikynnet

Pohjavärinä on tällä kertaa A-Englandin Lady of Shalott Gothic Beauties -kokoelmasta. Gothic Beauties -kokoelman lakkoja yhdistää se surullinen fakta, että ilman kirkasta auringonpaistetta ne näyttävät oikeastaan pelkästään mustalta. Päätin tällä kertaa kuitenkin kokeilla jostakin netistä lukemaani kikkaa, jossa lakattuja kynsiä pyyhitään varovasti kynsilakanpoistoaineeseen kastetulla siveltimellä kunnes shimmer tulee esiin. Tuntui ihan toimivalta kikalta, paitsi näin leimailujen jälkeen on paha sanoa. Fiksumpi olisi jättänyt leimaamatta ja jättänyt myös muutaman kynnen käsittelemättä vertailun vuoksi.  Ehkä seuraavalla kerralla.

A-Englandin Excalibur toimi ensimmäistä kertaa leimauslakkana. Hankin sen nimen omaan leimausta varten, joten vähän jännityksellä kokeilin, miten se toimii. Jännitys oli kuitenkin aivan turhaa. Amoena tiedottaa: täydellisen leimaushopean etsintä on päättynyt. Excalibur leimaa kuin unelma, peittää hyvin ja loistaa.

A-England Excalibur, Lady of Shalott
Excalibur: täydellinen leimaushopea

Ja miten Winstonia-laatat toimivat leimauksessa? Niin hyvin, että ryhdyin heti ensimmäisen kynnen jälkeen epäluuloiseksi ja halusin kokeilla yhdeksää muutakin kuviota! Olisihan saattanut olla niin, että ensimmäinen kuvio oli poikkeuksellisen hyvä ja muut pelkkää roskaa. Vaan ei. Lopputulos oli sama jokaisen kuvion kohdalla. Uskaltaisin väittää, että Winstonia-laatat toimivat jopa Konad-laattoja paremmin! Kuviot siirtyivät täydellisesti xl-leimasimeen ja xl-leimasimesta täydellisesti kynsille. Ja mitä kuvioita! Nähtävyyksiä! Viiksiä! Sieniä! Yksisarvinen! Riikinkukko! Puhumattakaan kaikista ihanista abstrakteista kokokynnen kuvioista! Eikä yhtäkään kärkikuviota pilaamassa kokonaisuutta.

Toivottavasti Winstonian toinen sukupolvi on jo suunnitteilla, koska minä aion olla heti ensimmäisien tilaajien joukossa.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Maitosuklaahairahdus

Minun mielestäni kevät ja vesimarmorointi ovat jollakin tapaa aina kuuluneet yhteen. Mikä olisi sen keväisempää kuin kirkasväriset kukkakuviot kynsillä? Eilen oli niin kiva auringonpaiste, että minäkin inspiroiduin vesimarmoroimaan. Ei muuten olisi pitänyt. Tai oikeastaan se marmorointivaihe on ihan ok, kaikki sujui ihan niinkuin pitikin. Minulla oli jopa kynsillä vanha koristelematon lakkaus, jonka päälle pystyi kokeilemaan erilaisia väriyhdistelmiä. Kokeilin mm. kirkasta pinkkiä ja valkoista. Keltaista ja taivaansinistä. Mintunvihreää. Ja mitä ihanaa ja keväistä valitsen kynsilleni? Ruskeaa. Ja vähän tummempaa ruskeaa. Mutta puolustukseksi voin sanoa, että kokeilin tätä väri- ja kuvioyhdistelmää ennen kuin päätin toteuttaa sen kaikille kynsille, ja silloin se muistutti ihanasti maitosuklaata. Maitosuklaahan on aurinkoista ja keväistä? Hmphm? Koko vesimarmoroinnin idea oli tehdä jotain keväistä ja sitten kuitenkin päätin tehdä jotakin ihan muuta?!

Essie Master Plan, OPI You Don't Know Jacques

Hairahdus. En oikeasti keksi mitään muuta selitystä näille kynsille. Tai ehkä jopa hetkellinen mielenhäiriö. Kuinka olin ehtinyt unohtamaan sen, että kuivia kynsinauhoja, ja varsinkin niitä tikkuja kynsinauhoissa, ei saa mitenkään puhtaasti. Ellei niitä sitten lähde syövyttämään jollakin, tiedä siitä sitten. Ensimmäisenä päivänä ottamani kuvat olivat niin kamalia, että ne päätyivät lopulta roskakoriin. Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun tarjoilen blogissani seuraavana päivänä otettuja kuvia. Onneksi kärkikuluma ei ole tuossa kuvassa vielä niin pahasti havaittavissa. Tulevaisuudessa taidan pysytellä Bundlemonsterin vesimarmorointikuviossa...

Mutta yksi hyvä puoli näissä on; vanhan tutun Opin You Don't Know Jacquesin lisäksi onnistuin käyttämään näissä aikaisemmin kokeilematonta Essien Master Plania! Nyt kokeilemattomia lakkoja on taas yksi vähemmän (tai oikeastaan ei ole, koska ostin samana päivänä yhden uuden lakan. Denial, denial).

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Confettis

En ole markettilakkojen ystävä, enkä myöskään indie/indie-tyylisten lakkojen, mutta L'oréalin Confettis oli minulle pakkohankinta. En vain voinut yksinkertaisesti vastustaa sitä kaikkien ihanien swatchien jälkeen. Ja onneksi se sattui itsestään nenäni eteen, ilman sen kummempaa metsästämistä. Olen huomannut, että nykyään tuo tuntuu L'oréalin kynsilakkatelineistä puuttuvan... Eikä mikään ihme.

L'oréal Confettis
Confettis

Swatchasin Confettiksen Essien Where's My Chauffeurin päälle. Yleensä swatchaan glitterit mustan päälle, mutta tässä tapauksessa se ei olisi tietenkään toiminut. Mielestäni mustavalkea sopi mainiosti sinivihreän kanssa, joten päätin toteuttaa saman lakkayhdistelmän myös omille kynsille.

L'oréal Confettis

Confettiksen seassa on pientä hopeista hologrammikimalletta. Kynsillä sitä ei oikeastaan huomaa, eikä pullostakaan, mutta makrokuvassa tuokin pieni yksityiskohta pääsee esille. Siellä sitä on, sitä kimalletta. Todistettavasti.