NaNoWrimo + ostoksia + makkaroilla miehen sydämeen

Viime kuukausi oli vähintäänkin omituinen. Päätin työkaverini kanssa osallistua ensimmäistä kertaa NaNoWriMoon. Olimme puhuneet siitä jo edellisenä vuonna, mutta mutta mutta... Tänä vuonna tekosyitä ei enää ollut, koska kumpikin pystyimme kirjoittamaan myös töissä. NaNoWriMo on lyhenne sanoista National Novel Writing Month, eli suomalaisittain kirjankirjoituskuukausi. Niin kuin monet hienot asiat maailmassa, myös NaNoWriMo on kotoisin jenkkilästä. Ja nyt seuraa pieni varoituksen sana niille, jotka haaveilevat NaNoWriMoon osallistumisesta suomenkielellä: NaNoWriMon vaatima 50000 sanaa vastaa suomenkielellä noin 75000 sanaa. Ja se on paljon se, jos lähtee kirjoittamaan täysin ilman mitään suunnitelmaa (kuten työkaverini ja minä)!

Mutta hei:

I did it! Ja niin teki myös työkaverini. Siitäkin huolimatta, että aloitimme vasta neljäntenä päivänä  (eli monen monta tuhatta sanaa jäljessä) ja tosiaan ilman mitään suunnitelmaa. Juoni ja hahmot syntyivät kokonaan matkan varrella. Huh. Mutta tosiaan, NaNoWriMo on ehkä ollut tähän mennessä elämäni mielenkiintoisin, parhain ja omituisin kokemukseni. Esimerkiksi emme töissä hirveästi enää puhuneen mistään muusta kuin siitä, mitä olimme kirjoittamassa. Koko kuukautena ei ollut aikaa millekään muulle kuin kirjoittamiselle. Silloin kun ei kirjoittanut, ajatteli kirjoittamista. Ja silloin kun ei ajatellut kirjoittamista, luki kirjoja kirjoittamisesta...

Ai oliko minulla aikaa lakata kynsiä? In my dreams! Osan kuukaudesta kuljin joko ilman kynsilakkaa, pahasti ränsistyneissä lakoissa tai korkeintaan läpikuultavassa ranskislakassa.

Onnistuin kuitenkin sen verran ottamaan aikaa kirjoittamiselta, että sain tilattua itselleni muutaman kokonaan uuden lakan!

Make Him Mine Opin Marian Carey 2013 Holiday -kokoelmasta puhutteli minua ja olihan se aivan pakko tilata. En edes oikeastaan ole vaaleanpunaisen ylin ystävä, mutta olihan tuo aivan pakko saada. Yhdistin Make Him Minen Opin My Very First Knockwurstin kanssa ja toimi muuten todella hyvin. Amoena suosittelee: makkarat ovat tie miehen sydämeen!

Essien Lots of Lux oli myös aivan pakko saada. Se vain näytti niin nätiltä The PolishAholicin swatcheissa. Ja totta kai minua kiinnosti kokeilla tekstuurilakkaa myös Essieltä. Essie on kuitenkin yksi ehdottomista suosikki merkeistäni Opin ja... No. Oikeastaan minulla ei ole enää muita suosikkimerkkejä kuin OPI ja Essie. Tykkäsin ennen A-Englandistakin, mutta tuoreimmat uutuudet ja kokoelmat ovat suoraan sanoen olleet minulle valtavia pettymyksiä. Ehkä seuraava A-Englandin kokoelma taas yllättää?

Ja sitten vielä yksi yllättäjä. En edelleenkään pidä China Glazesta yhtään. En tiedä, miksi edes vaivaudun katsastamaan China Glazen uusia kokoelmia... Ja sitten jotenkin aina päädyn hankkimaan jotain sieltä täältä. Niin kuin esimerkiksi tämän mainion Boo-Gie Down glitterin. Se vain näytti swatchien perusteella aivan mahtavalta yhdistelmältä vähän kaikkea ja nuo värit, nuo värit! Amoena näkee jo mielessään monta kiireessä väsättyä glitter-lakkausta.

Ei sen enempää. Teki mieli kyllä vähän kaikkea, mutta onnistuin onneksi (tälläkin kertaa) vetämään rajan johonkin. Sentään. Kynsilakkoja on todella, todella kiva ostaa ja todella, todella kiva katsella omassa hyllyssä... mutta kun ei niitä kuitenkaan saa koskaan ikinä, ikinä, ikinä käytettyä pois. En voi uskoa, että saan ikinä edes yhtä OPI-pullollista loppuun. Tai edes puolilleen. Tai ehkä puolilleen sentään... joskus kymmenen vuoden päästä. You know what I mean?