Lonkeroiset

"Jos mä lakkaan mun kynnet nyt värittömällä lakalla ni sit mun on pakko laittaa ne huomenna, eiks nii". Kaksi viikkoa myöhemmin minulla oli vielä samat värittömät lakat kynsillä. Logiikka petti. Siinä missä värillinen lakka sentään alkaa lohkeilemaan ja kulumaan... väritön lakka vain katoaa itsestään. Huh. Tuntui muuten tosi hyvältä pitkän tauon jälkeen lakata kynnet, kaikki vielä sujui niin nappiin kuin vain voi. Tästä voi kiittää ehkä maailman parhaita leimauslaattoja (oma mielipiteeni), eli Winstonioita, ja monta kertaa hyväksi havaituksi lakka-leimauslakka-yhdistelmää.

Joskus ikuisuus sitten (nyt puhutaan vuosista) pelikaverini kysyi, olenko koskaan tehnyt lautapeliaiheisia kynsiä. Enpä ollut, mutta tässä olisi nyt vihdoinkin ensimmäiset! Arkham Horror oli yksi ensimmäisiä "oikeita" lautapelejä, mitä aloin pelaamaan silloisen-poikaystävän-nykyisen-aviomiehen kanssa. Se ei pääse pöydälle enää niin usein (koska lisäosineen se ei sille oikeastaan enää mahdu), mutta se on kuitenkin edelleen yksi ehdottomista lempipeleistäni. Ja mikä näistä tekee Arkham Horror kynnet? Peli sijoittuu H.P. Lovecraftin luomaan maailmaan, jossa vipeltää kaikenlaisia ökkimönkiäisiä, joista tunnetuin on tietenkin Cthulhu!

Joku muu näkisi ehkä näissä lonkeroissa mustekalan, tai jonkin muun meren elävän, mutta minulle nämä lonkerot olivat aina heti ensimmäisestä silmäyksestä alkaen Cthulhun lokeroita ja minun maailmassani Cthulhu ja Arkham Horror kuuluvat yhteen.

Lonkeroiden pohjalla on Essien Navigate Her, jonka yhdistin taas kerran A-Englandin Dragoniin. Dragon on ainoa vihreä lakkani, joka tuntuu sopivan yhteen Navigate Herin kanssa, ja se myös leimaa täydellisesti. Lonkerot ovat Winstonian 2nd Generation laattasetistä, laatta on W217. Tarvitseekö minun muuten sanoa, että tykkään näistä kynsistä yhtä paljon kuin itse pelistäkin. Pitäisiköhän kaivella tuo pöydälle nyt ihan kynsien kunniaksi.

Unisiepparikynnet

Winstonian 1st Generation -laattasetti on kaikista omistamistani laattaseteistä parhain. Se vain on. Kuviot ovat mahtavia, eikä laattojen laadussa ole yhtään mitään valitettavaa. Joten kun Winstonialta putkahti 2nd Generation -laattasetti... No, pakkohan sekin oli hankkia! Tykkään siitä, että Winstonialla on vähän erikoisempia teemalaattoja. Tämä unisiepparikuvio on peräisin intiaani-laatalta. Unisiepparin lisäksi laatalla on mm. tiipii, intiaani, sotakirves ja nuolia. Unisieppareita on kahta kokoa, pienempää käytin vain pikkusormen kynsillä.

Pohjalakkana on Opin Don't Touch My Tutu, joka pääsi jo toista kertaa kynsille. Tykkää. Lakkasin Don't Touch My Tutulla kaksi kerrosta ja sen jälkeen kerros Opin Pirouette My Whistleä. Piti tuotakin kokeilla, kun tuntuu, että nuo kaksi lakkaa on suorastaan tarkoitettu yhteen. Pirouette My Whistle ei tosin hirveästi kuvassa erotu, mutta siellä se on, siellä se on aivan varmasti. Päällä vielä yksi kerros Don't Touch My Tutua lisää ja sen jälkeen leimaukset Isadoran Moroccan Bluella.

Kynnet tuntuivat leimauksen jälkeen jotenkin vielä aivan keskeneräisiltä, vajailta. Lakkasin päälle kerroksen China Glazen Fairy Dustia, siitäkin huolimatta, että se näyttää valokuvissa aivan hirveältä. Joskus pitää priorisoida kivat kynnet kuvien yli. Ja kivat kynnet muuten tulikin, olen tykännyt kovasti. Oli muuten outoa kuvata kynsiä "väärinpäin", niin tottunut siihen yhteen tiettyyn tapaan! Hassua kuinka tiettyyn tapaan jumahtaa niin helposti, vaikka voisihan niillä sormilla ja käsillä tehdä kaikennäköistä muutakin.

Puoliksi suunniteltu on puoliksi onnistuttu

Olen tullut siihen lopputulokseen, että viime aikoina suurin ongelmani kynsien kanssa on suunnittelemattomuus. En ole oikeastaan miettinyt etukäteen yhtään minkälaiset kynnet haluaisin, ja sen seurauksena olen tehnyt todella yksinkertaisia lakkauksia... ja aika paljon myös pieleenmenneitä! Asiaahan ei myöskään yhtään auta se seikka, että lakkaan kynsiä nykyään samalla kun katson Pretty Little Liarsia. Pretty Little Liars 1 - kynnet 0. Tällä kertaa halusin kuitenkin panostaa kynsiin jännittävästä jaksosta huolimatta (Aria sai viimeinkin selville totuuden Ezrasta!).

Näitäkään kynsiä en suunnitellut sen enempää, kuin että päätin leimata jotakin pitkästä aikaa. Ehdottomasti virhe. En tiedä, miksi etukäteen suunnittelu on nykyään niin hankalaa! Näidenkin kynsien kanssa olin aivan pulassa, kun tajusin, ettei laattakokoelmastani oikein löydy mitään sopivaa kuviota ja ettei aksenttikynsi tule toimimaan millään lailla. Mutta näillä mentiin ja ihan hyvä tuli kuitenkin. Suunnittelemalla olisi vain tullut paljon parempi. Aksenttikynsi ei ainakaan olisi jäänyt noin epämääräiseksi tekeleeksi. Voiko tuota nyt edes aksenttikynneksi kutsua, kun ei meinaa edes erottua muista. Mutta ajatus oli kaunis.

Leimauslakkana ja "aksenttikynnen" pohjavärinä on (edelleen) maailman paras hopeinen leimauslakka, A-Englandin Excalibur (vanhaa mallia). Tuon lakan valitsin itse asiassa aivan ensimmäisenä, koska halusin pelata varman päälle leimaamisen suhteen. Joskus olen joutunut jättämään leimailut väliin siksi, että sopivaa leimauslakkaa ei ole yksinkertaisesti vain löytynyt. Essien School of Hard Rocksin valitsin siksi, että olen halunnut lakata sillä jo jonkin aikaa. Sen omistaminen tekee minut vain jotenkin onnelliseksi, halusin sitä niin pitkään ennen kuin sain itselleni. Se on peräisin vaihtarista, jonka tein Emman kanssa melkein tasan vuosi sitten. Niititkin ovat muuten peräisin vaihtarista. Pitäisi ehkä tehdä vaihtareita useamminkin?

Epämääräisen aksenttikynnen leimasin lopulta samalla kuviolla ja A-Englandin Dorien Graylla. Siinäkin muuten yksi hyvä leimauslakka, ei valittamista. Seeprakuvio on peräisin Gals-laattasetin laatasta GA27. Toinen niiteistä ehti jo kertaalleen tippua, mutta onneksi löysin sen ja pystyin liimaamaan sen uudelleen kiinni. Pitää totutella tällaiseen köyhään elämään, jossa niittejäkin kierrätetään, kun olen liittymässä asuntolainallisten kerhoon. Onneksi tuleva asunto on ainakin köyhäilyn arvoinen... ja ehkä aikanaan myös oman blogipostauksensa ansaitseva. Ei kannata kuitenkaan jäädä odottamaan, koska muutto on vasta kuukausien päästä ;)

Tammikuun muutamat

Alpine Snow? Ei, vaan Don't Touch My Tutu! Sain vihdoinkin hankittua wishlistilläni pitkään keikkuneen valkoisen jelly-lakan. En oikeastaan tiedä, mitä sillä teen... Mutta hankinnan perusteluksi riittää se, että olen ihastellut sitä Papun kynsillä kerta toisensa jälkeen. Plus tavallaan tykkään välillä lakata pelkästään läpikuultavilla lakoilla, vaikka ne eivät koskaan blogiin asti päädykään. Ne toimivat vähän niin kuin laiskan naisen ranskalaisena manikyyrinä.

Don't Touch My Tutun kaveriksi hankin Hollanti-kokoelmasta ihanan neutraalin Did You 'ear About Van Goghin. Olin vähän huolissani, että kokoelmastani löytyisi dupe tuolle, koska tuon sävyisiä on kertynyt jo useamman pullollisen verran, mutta eipä löytynytkään! Neutraaleiden kokoelma siis vain kasvaa kasvamistaan. Voiko neutraalia sanoa lempiväriksi? Onko neutraali edes mikään väriä? Taitaa olla taas näitä kynsilakkahamsterin ongelmia...

Lady of the Lake + leimaukset

En muista koska viimeksi olisin lakannut kynnet A-Englandin kynsilakalla. Taidan käyttää niitä nykyään useammin leimaamiseen (varsinkin Excaliburia) kuin mihinkään muuhun. Eilen teki kuitenkin mieli lakata kynnet pelkästään jollakin nätillä, mutta kuitenkin mielenkiintoisella lakalla. Aina ei tarvitse heittäytyä tylsäksi. Mietin aika monen A-Englandin sävyn välillä ja lopulta valikoin hyllystä violetin Lady of the Laken.

Lady of the Lake sai olla kynsillä sellaisenaan jopa kokonaisen päivän... sitten tekikin jo mieli leimailla jotakin. Koska lakkaukset olivat vielä suhteellisen hyvässä kunnossa (minulla kärkikulumaa tulee saman tien, ehkä siksi että kirjoitan paljon koneella päivittäin?), päätin vain leimata vanhojen lakkauksien päälle. Vähän huolestutti, mitä Seche Vite tekee vanhalla lakkauksella, mutta hyvältä näyttää. Ei lähtenyt yhtään irtoamaan reunoista kuten yleensä. Ilmeisesti lakkaus oli vielä kuitenkin jollakin tavalla tarpeeksi tuore.

Kukkakuvio on BundleMonsterin laatasta BM-318. Laatassa oli tuon kuvion kohdalla sellaiset raapimisjäljet, että olen varmasti lakannut sillä aikaisemmin. En kuitenkaan löytänyt siitä mitään kuvaa mistään. Ehkä sen leimaaminen ei ole onnistunut jollakin toisella leimauslakalla. Nyt leimasin luottohopeallani, eli A-Englandin (vanhalla) Excaliburilla. Toimii joka kerta. Ihan tylsää, että tuo on muutettu toisenlaiseksi, muuten olisin ehkä jo hamstrannut varapullonkin.

Leimausjälki on melkein täydellistä... ja epätäydellisyydestä, eli koloista kuviossa, on kyllä mielestäni syyttäminen leimasinta eikä Excaliburia! Näyttää muuten jotenkin hassulta tuo Lady of the Lake näin läheltä, aivan kuin se olisi jokin tekstuurilakka.

Talviset kynnet masentavaan säähän

Missä on talvi? Missä on lumisade? Miksei talvi vieläkään tule? Täällä pääkaupunkiseudulla on ainakin vain pelkkää vesisadetta ja plusasteita. Haluaisin päästä käyttämään talvitakkia! Kaikesta tästä masentuneena päätin tehdä edes talviaiheiset kynnet... joskin en kehdannut tehdä mitään överitalvisia kun tuo ulkona vallitseva sää kuitenkin on mitä on. Sellaiset vain, että itse huomaa ja tietää.

Harmaansininen lakka on Essien ihana Maximillian Strasse Her. Leimaukset olen tehnyt poikkeuksellisesti OPIn Alpine Snowlla. Konadin valkoinen leimauslakka oli mennyt aivan liisteriksi ja kuivahti saman tien leimasimeen. Onko kenelläkään suositella hyvää valkoista leimauslakkaa? Nuo Konadin perusleimauslakat tuntuvat liisteröityvän ajan kanssa, mustakin on paksuuntunut todella paljon.

Kokokynnen lumihiutalekuvio on BundleMonsterin BM-323-laatasta ja leimauslakkana tosiaan melko huonosti asiansa ajava OPIn Alpine Snow. Hopeiset pisteet on tehty dotting toolilla ja A-Englandin Excaliburilla (ensimmäisellä versiolla).

(Kuvia läpikäydessä huomasin muuten, että pitäisi taas alkaa panostamaan kynsinauhoihin. Minulle kynsinauhojen kosteutus oli osa työrutiineita, mutta sitten tuli pitkä loma... Ja nyt uudessa työpaikassa minulla ei ole vielä minkäänlaisia rutiineita, olen ollut liian kiireinen työhön perehtymisen kanssa. Hyvä jos muistan kerran viikossa rasvata kynsinauhoja! Onneksi käsiä tulee rasvattua ainakin kerran päivässä, pysyy kynsinauhat edes jonkinlaisessa kunnossa.)

Salamakynnet II

Tiesin jo etukäteen pukeutuvani tylsiin farkkuihin ja mustaan neuleeseen ensimmäisenä työpäivänäni uudessa työpaikassa... joten halusin edes kynsiin jotain väriä. En kuitenkaan halunnut mitään in-your-face-lakkausta, vain vähän väriä piristämään muuten melko tylsää asua. Kynsilakkahyllyltä pisti värikkäimpänä silmään Essien The More The Merrier, tuo ihana vihreä lakka. Olen melkoisen onnellinen, että tuo on kokoelmassani, ehkä iloisin vihreä mitä kokoelmastani löytyy.

Olen melko varma, että olen joskus ohentanut The More The Merrieriä. Se levittyi vieläkin jokseenkin epätasaisesti ja hankalasti, mutta ei kuitenkaan niin huonosti, kuin mitä omissa muistikuvissani. Ehkä tuo mahdollinen ohentaminen auttoi jonkin verran. Pitäisi ehkä merkitä jonnekin, jos on ohentanut jotakin. Ihan vain siksi, ettei joskus väitä alunperin huonosti levittynyttä lakkaa täydelliseksi tms.

Kokeilin aika montaa eri kuviota ja lakkaa ennen kuin päätin, mikä yhdistelmä pääsee kynsille asti. The More The Merrieriin oli melkein mahdotonta yhdistää mitään, en tiedä miksi. Kokeilin montaa eri sävyistä vihreää ja muutamia hololakkoja, mutta mikään ei yksinkertaisesti sopinut yhtään. Hopeakaan ei erityisesti sovi... mutta se oli kuitenkin vaihtoehdoista se kaikista parhain.

A-Englandin Excalibur leimaa edelleen mahtavasti, ei voi muuta kuin suositella. Konadin leimasimella vielä kun leimasi, niin kuvioon ei jäänyt turhia aukkojakaan. Oli muuten ihana kuvio leimata, kun ei tarvinnut siivota jälkeenpäin yhtään mitään. Olen niin tottunut, että aina pitää hinkata kynsinauhoja puhtaaksi kokokynnen kuvioiden jäljiltä. Suoranaista luksusta, ettei tarvinnut tarttua vanupuikkoihin! Salamakuvio on muuten Konad-laatasta Q1. Olen käyttänyt salamakuviota aikaisemminkin, mutta kuvastaidot eivät taitaneet olla silloin vielä ihan samalla tasolla... Voi noita aikoja.